Kaksplus.fi

Näin Joulupukki meitä lahjoi


Niinhän siinä kävi, että Joulupukki muisti taas tänä jouluna meitä ihanin lahjoin. Kuvasin muutamia ja nyt pääsette tirkistelemään mitä niin äidin, kuin tyttärenkin lahjakääröistä paljastui.

Isä oli kysellyt minulta tuoksutoiveita ja aattona sain Guccin Bamboo -tuoksun omakseni. Tätä sanottiin intensiiviseksi ja pehmeäksi, höystettynä kukkaissävyillä. Tykkään kyllä kovin tuoksusta ja pullokin on kaunis. Sisko oli ainoana muistanut minua lahjakortilla, nämä ovat aina mieluisia ja mukavia lahjoja saada. Vielä en ole ehtinyt alennusmyynteihin tuhlaamaan enkä yleensä niistä koskaan mitään löydä, mutta ehkä pääsen tätä viimeistään sitten käyttämään, kun alkaa keväthoukutuksia ilmestyä H&M:lle. Tonin vanhemmilta ja siskolta oli meille tullut Iittalan Teema -sarjan lautasia. Nämä olivat kyllä myös mahtava lahja, meidän astiastot on melko pitkälle tullut vähän sieltä sun täältä ja osa lautasista myös aika kulahtaneita. Ainoastaan muumimukeja on tullut kerättyä ja niitä alkaakin olla jo kaappi täynnä.




Tonin kanssa sovimme jo aiemmin, että pienennämme lahjabudjettiamme. Häneltä tuli yksi, mutta sitäkin laadukkaampi ja ihanampi paketti, nimittäin MK:n lompakko. Saman merkin laukun sainkin jo 26v. täytettyäni, täytenä yllätyksenä. En koskaan itse olisi raskinut sijoittaa kalliiseen merkkilaukkuun, mutta se oli kyllä ihan täydellinen lahja. Vaihtelen harvoin laukkua arkena ja sama ihana onkin käytössä lähes päivittäin, poikkeuksena jos kaipaan vähän pienempää laukkua mukaan. Nyt kelpaa kaivaa laukusta lompakkokin esiin! Tämän koko oli hieman pienempi kuin edellisen lompakon, mutta kaikki turhat kortit karsimalla sai tarpeelliset hyvin mahtumaan. Lisäksi tykkään, kun tämä sopii paremmin myös pieneen laukkuun, jonne vanhaa sai tunkea ja tuli todella ahdasta, kun piti vielä mahtua avaimet ja puhelinkin sekaan. 

Siskon suuresta paketista paljastui aivan ihana metallikori, jossa oli harmaaseen käsipyyhekokoelmaamme lisäystä,suklaata ja viiniä. Lisäksi löylytuoksuja, jotka unohtuivat kuvasta, mutta niitä on jo ehditty saunassa tuoksuttelemaan.  Tuo kori passaa kyllä hyvin olohuoneen lamppuumme, joka on samaa väriä, tämä pääsee lehtikoriksi tuolin viereen, kunhan heivataan joulukuusi ensin sen paikalta varastoon. 

Paketeista paljastui lisäksi mm. sukkia, suihkusaippuaa, varavirtalähde ja tiesimme jo ennakkoon, että äitini oli ostanut meille uuden digiboxin. Vanha tallensi enää vain satunnaisesti ohjelmia ja oli tosi rasittavaa, kun illalla asettui sohvalle iltapalalautasen kanssa katsomaan tallennusta ja sitä ei ollutkaan. 



Taaperolle tuli kolme kirjaa lahjaksi. Olimme itse paketoineet Talvisatukirjan ja Pipsa-possun, siskoltani tuli eläinaiheinen äänikirja. Tyttö tuo monta kertaa päivässä samat kirjat luettavaksi, joten nyt on taas vähän vaihtelua ja valinnanvaraa. Vielä hän ei oikein jaksa keskittyä Talvisatuihin, sivuja pitäisi käännellä nopeammin, mitä tekstiä saadaan luettua, mutta keskittymiskyvyn karttuessa tässä on mukavia, pieniä tarinoita ja kaunis kuvitus. Pipsa-possun valikoin luukkujen perusteella, tytöstä on hauskaa niitä availla ja kirja onkin sen ansiosta ollut erittäin mieluinen. Ääninappikirjassa seikkailee ihania eläimiä ja tässä on myös hauska äänitystoiminto. 








Lelujakin saatiin uusia, ensimmäinen radio-ohjattava vempain, nimeltään Kerttu asuu nyt meillä. Ensin tyttöä hieman arvelutti ja ohjain lukeutui puhelimeksi, mutta nyt hän kantaa kertun ohjaimineen minulle ja käskee ajamaan. Jos kerttu jää jumiin, käy hän sen pelastamassa. Katsotaan, milloin taapero oppii itse tätä mönkijää ohjailemaan. Suuresta paketista paljastui Little People - farmi, jonka avaaminen otettiin ihan videolle. Tytön päiväkodista löytyy tämä sama ja hän oikein tärisi innosta kun paketin sisältö alkoi pikkuhiljaa tulla esiin. Yritin etsiä alunperin nukkekotiversiota, mutta sitä tai mitään muutakaan näin pienille soveltuvaa taloa ei löytynyt. Lisäksi tuli pehmoinen nalle ja safarijuna, joka kulkee ja eläimiä painamalla kuuluu niiden ääntä. Kuvasta jäi puuttumaan vielä ainakin ääntelevä nukke, hakka, kasattava torni, duplopakkaus ja ulkoleikkeihin saatiin myös pieni lumikola!

Ylemmän kuvan vohvelisetin tein heräteostoksena, mutta se oli hyvä löytö. Kokkausleikit ovat edelleen yksi parhaista jutuista ja tästä sai vähän lisää tarvikkeita niihin. Settiin kuului muitakin osia, kuin kuvassa näkyvät, kuten lusikoita, kuppeja, kulho ja suklaakastike. 



Pehmeitä paketteja tuli paljon, itse olimme ostaneet pari ja sukulaisilta tuli todella tarpeellisia ja ihania vaatteita. Sisko oli ommellut ylläolevan taskullisen ponimekon, tuo on jotain niin suloista, värit, malli, kaikki! Tuohon passaisi hyvin turkoosit legginsit, mutta oli jo sukkisten kanssa päällä ja on kyllä ihan Neelan näköinen mekko! 

Yöpuvut ovat kaikki päässeet kutistumaan, (vai olisiko tyttö muka kasvanut?) niitä saatiin nyt lisää ja paketteja avatessaan taapero olisi heti halunnut uusia vaatteita ylleen. Kisut myös kyllä huomattiin puvuista, Aristokatit saattoivat myös olla yksi lempparipiirretyistä omassa lapsuudessa. Toinen täti oli löytänyt suloisen raitamekon/tunikan ja lisäksi saatiin pari bodyä ja suloiset Kappahlin kukkahousut, joita ehdin ihailla myymälässä, mutta kokoja ei ollut jäljellä. Ilmeisesti tontut olivat nurkalla kuuntelemassa. 

Näiden lisäksi saatiin ainakin uusi villapuku ja Reiman hanskat, luultavasti unohtui mainita vielä vaikka mitä. Kiitämme Joulupukkia mahtavista lahjoista. ;)





Mitä teidän paketeista paljastui? :)

13 kuvaa joulutunnelmista


Joulu oli taas ennen ohi, kuin ehti kunnolla alkaakaan. Tapanina olin jo töissä, joten meidän joulu kesti ihan tavallisen viikonlopun verran. Saatiin kuitenkin lahjaksi flunssa, minulle nousi työvuorosta kotiuduttuani kuume, Neelalla nenä alkoi vuotaa jo aattona. Siskon porukka oli kanssamme viettämässä joulua ja lapset alkoivat yksi toisensa jälkeen sairastua. Onneksi aattona ei kuitenkaan kukaan ollut niin kipeä, ettei jouluruoka olisi maistunut ja pukkikin jaksettiin ottaa vastaan. Lapsena se jouluaatto tuntui vain niin loputtoman pitkältä, nyt se tuntuu menevän joka joulu aina nopeammalla pikakelauksella. Ihana aatto ja joulupäivä oli joka tapauksessa, toivotaan että selvitään pian flunssasta takaisin elävien kirjoihin. Eikä flunssa jäänyt ainoaksi lahjaksi, muut olivat oikein ihania yllätyksiä, mitä paketeista paljastui. Niistä lisää myöhemmin. Tänäaamuna lojuttiin pitkään petissä ja nyt yritän pysyä taaperon menossa mukana, kuume ei enää onneksi ole noussut, joten jospa tämä olisi pian ohi menevää sorttia. Uudenvuoden suunnitelmat ovat niinkin juhlallisia, kuin työvuoro yhdeksään asti illalla, isä saa käydä tytön kanssa katsomassa raketit, harmittaa kyllä kun en pääse näkemään mitä tyttö niistä on mieltä.

Miten siellä meni joulu ja onko jo suunnitelmat uudellevuodelle? 













Ole onnellinen siitä, mitä sinulla on...



...kunnes olet saavuttanut sen, mitä vielä haluat.

Tuollainen lause tarttui jostakin jokin aika sitten matkaani, joka oli mielestäni todella osuva. Kirjoittelin syksyllä postauksen, jossa pohdin tulevaisuuttani ja mikä haluaisin isona olla. Perhevapaalta töihin palattuani, tuttu iltavuoroarki alkoi, Toni tulee töistä, minä lähden. Kun omiin vuorolistoihin on merkattu työtunteja kohtuullisesti, vapaa-aikaa jää molemmille naurettavan vähän eikä kodin ja arjen pyörityksen lisäksi jää yhtään ylimääräistä, iltavuoron jälkeen ei enää jaksa bloginkaan parissa touhulla. Kaikkien palasten yhteensovittaminen ei todella ole helppoa, se on oikeastaan aika kuluttavaa ja puuduttavaa. Kyllähän tähän ajan kanssa tottuisi, mutta yhä useammin huomasin miettiväni, olisiko jotain muita vaihtoehtoja olemassa. 

Voi kuinka unelmoinkaan "normaalista" arjesta. Aamulla päiväkodin kautta töihin, sitten koko poppoo kotiin ja ruuan laittoon. Ilta aikaa harrastaa tai olla vain ja torstaina suunnitella yhteistä viikonloppua. Uutena vuotena valaa yhdessä tinat ja mennä katsomaan ilotulitusta, ilman että joutuu itse olemaan töissä. Saatika jouluaattona. Oman lapsen kanssa haaveet on todellakin muuttuneet ja noita asioita arvostaa hyvin paljon enemmän. 

Uskon kyllä sen, että jos työstään tykkää täysillä ja tuntee sen olevan täysin oma juttu, nuo asiat eivät niin paljoa haittaa. Mutta kun minulla on koko ajan tunne, että haluaisin löytää vihdoin ja viimein sen oman alan ja työn, johon voisi jäädä ja asettua. Kun mietin tuota lausetta postauksen otsikossa ja alussa, siitä voi todeta, ettei mitään koskaan voi saada jos ei uskalla lähteä tavoittelemaan uutta. Joskus on tehtävä ratkaisuja, kuten minun tapauksessa nyt tuli yksi tehtyä. Toivon todella, että se oli oikea. Nyt oli korkea aika tehdä päätös, sillä myöhemmin ei ehkä olisi enää tohtinut. Nimittäin lähteä vielä opiskelemaan uutta tutkintoa. 

Ajattelin, että minun koulut olisivat jo käyty. Graafinen suunnittelija ja myynnin ammattitutkinto. Ei enää opiskelijabudjettia. Vaikka ei se nykyisillä osa-aikaisen työtunneillani ole kauas siitä jäänytkään. Nyt kuitenkin alkaa uusi arki ihan parin viikon päästä, sillä riemukseni voin ilmoittaa, että minusta tulee taas opiskelija! Vaikka aluksi kaikki lähinnä hirvitti ja vaikka kuinka halusin hommaan ryhtyä, taloudellinen puoli huoletti aika tavalla. Nyt olen kuitenkin huokaissut helpotuksesta, koska kaikki asiat näyttäisivät ainakin tällä hetkellä menevän paremmin kuin uskalsin koskaan edes haaveilla. 

Käyn vielä opintojen ohella tekemässä vähäisiä vuoroja töissä, koska opintoihin sisältyy myös etäpäiviä. Kaikkia etäpäiviä en kuitenkaan täytä työllä, vaan pystyn myös keskittymään välillä pelkästään koulujuttuihin. Tämä oli kyllä suuri helpotus, koska uskon, että koulukin vaatii aivan varmasti oman osansa, enkä haluaisi, että valmistuminen esimerkiksi viivästyisi sen takia, että on ollut pakko painaa töitä samalla ihan viimeiseen pisaraan asti. 

Toivon, että parin vuoden päästä olen valmistumassa merkonomiksi, taloushallinnon puolelle eli toimistohommiin. Kyseessä on siis liiketalouden perustutkinto. Olen kyllä tällä hetkellä enemmän kuin innoissani, opiskelumotivaatio on pilvissä ja en jaksaisi millään enää odottaa kahta viikkoa!

Näitä opiskeluasioita tässä on loppusyksy mennyt selvitellessä melko tiiviisti, blogiin en ole aiemmin maininnut mitään, koska ajattelin, että jotain voisikin mennä mönkään ja opiskeluhaaveet pitäisi haudata. Alan alkuvuodesta miettimään työharjoittelupaikkaa ja kartoittamaan vaihtoehtoja, paikan täytyisi olla sellainen, missä voisin suorittaa sekä kirjanpidon, että palkanlaskennan kokonaisuudet. Päädyin näihin vaihtoehtoihin, koska ne ovat tulevaisuuden kannalta varmasti kaikista hyödyllisimmät osaamisalat.

Kylläpä on ihanaa aloittaa uusi vuosi lähtien tavoittelemaan seuraavaa etappia, minkä haluaa saavuttaa!

Löytyykö sieltä muita perheellisiä opiskelijoita? :)








Mistä on meidän joulu tehty?





Minulle joulu on se kaikista ihanin juhla, ollut aina ja nyt oman lapsen kanssa sen merkitys vielä muuttuu. Lasten juhlaksihan tätä sanotaan ja onkin ihanaa luoda myös omalle tyttärelle jouluperinteitä aina joulukuusen koristelusta aattoaamun piirrettyihin sekä myös siihen joulupukkiin. Meillä on ollut aina hyvin samanlainen kaava viettää joulu ja en oikein muuta osaa kuvitellakaan. Yksi päivä vuodessa, kaikki nuo perinteet luovat sen tunnelman ja fiiliksen, jota voisi kutsua lumoavaksi ja taianomaiseksi.

Jouluaatto on hämärä, tuoksuu joulukuuselta ja kynttilöiltä. Äiti on ripustanut jouluverhot keittiöön, ne ovat punaiset ja niissä on tonttuja. Hän on myös tehnyt itse rieskaa, jonka kanssa maistamme ensimäiset siivut juuri paistettua kinkkua, joulupuuroa unohtamatta. Joulupukki soittelee lapsille telkkarissa ja koristelemme kuusen. Joku toteaa, että kuusi on vino, liian tuuhea tai liian harvaoksainen. Loppujenlopuksi se on kuitenkin aitoudessaan täydellinen. Hautausmaalla tunnelma on aivan omanlaisensa. Viime jouluna emme itkuisen vauvan kanssa lähteneet pakkaseen ollenkaan, mutta tällä kertaa taapero pääsee ehdottomasti katsomaan tuota kynttilämerta. 

Edelliset olivat jo kaikki niitä lempparihetkiä aatossa, mutta joulupöytä on kyllä sekin yksi niistä. Lapsena lautaselle valikoitui vain pari perunaa, kinkkua ja jokunen herne, mutta nykyään maistuu erinomaisesti myös porkkanalaatikko ja lohi. Lanttulaatikko ja rosolli eivät vieläkään ole löytäneet tietä lautaselleni. Jälkiruuaksi luumusoppaa ja illan mittaan tulee nautittua suklaata pala jos toinenkin. 

Ilta jatkuu joulusaunalla, rentoilulla ja Joulupukin odottelulla. Kun lahjat on jaettu, tällä kertaa keskitytään varmasti ensin tuijottelemaan tytön reaktioita niihin ja katsomaan mitä hän avaa paketeista. Itse tykkään myös katsella mitä muut saavat lahjaksi ja avata välillä joku paketti omastakin kasasta.

Saavuimme juuri joulun viettoon vanhempieni luokse, olin seitsemään töissä ja koko päivä oli yhtä härdelliä aamusta iltaan. Jospa se joulufiilis alkaisi pikkuhiljaa hiipiä tupaan, vaikka lyhyeksi nämä pyhät osaltani jäävätkin, tapanina täytyy jo olla takaisin töissä. Kaksi päivää saan kuitenkin nauttia ihanasta joulutunnelmasta, nyt rentoutumaan ja odottelemaan huomista! Kuvat ovat menneistä jouluista ja viimeisessä Neela 6kk. <3





Minkälaisia jouluperinteitä sieltä löytyy? Toivotan kaikille lukijoille ihanaa ja rauhallista joulua! <3 



Taaperon sanakirja



Meillä on alkanut puolitoistavuotiaalle kertyä mukavan paljon sanoja, joista osa ymmärretään vain sisäpiirissä. Sain idean kerätä hauskimmat sanat ja tarkoitukset ylös, tässä pieni ote sanakirjasta meidän taaperon tapaan!

Apina - appita
Banaani - bata
Puhelin - pulelo
Hevonen - heppa
Huivi - hullu
Imuri - ovövö
Isi - sshh
Kenkä - tettä
Kello - lello
Kissa - mää
Kirja - lilla
Kiikku - ytty
Lintu - titityy, tityy
Maito - mamma
Moottoripyörä - popo
Nalle - nanna
Naksu - ytty
Neela - Leela
Paperi - papapa
Puuro - puuvu
(Joulu)pukki - puppu
Pompula - popapa
Possu - oppu
Pallo - paa
Tissi - ytty
Äiti - ättä, äittä


Löytyykö sieltä taaperoiden keskuudesta jotain erityisen hauskoja sanoja? :)




Kaksplussan verkostosta moi!



Ilokseni saanen ilmoittaa, että Rosa ja Neponen on nyt osa Kaksplussan blogiverkostoa! Jos alkusyksy meni vähän fiilikset matalalla, ne ovat kyllä nousseet kohisten ja tämä oli vielä ihana piristys kaiken lisäksi. Tulossa kaiketi on alkuvuodesta toinenkin suuri muutos, jota tässä parhaillani järjestelen, siitä lisää hieman myöhemmin. Näiden asioiden sekä lähestyvän joulun lisäksi katse on taas eteenpäin, olisi haluttanut monesti kirjoittaa blogiinkin suunnitelmistani mutta olen mennyt sillä kuuluisalla "pessimisti ei pety" -asenteella, joten olen säilyttänyt kaiken ihan vain omana tietonani. 

Kaksplussan verkostoon siirtyminen tarkoitti, että Mammalandia jäi taakseni. Vaikka siellä olikin ihana porukka, koin parhaaksi mahdollisuudeksi kokeilla suurempaa, tunnettua verkostoa ja saada vähän uutta tuulenvirettä blogille. Toivon, että blogi elää ja kulkee mukanani, kehityn edelleen kuvaajana ja kirjoittajana, joten tämä oli mukava seuraava askel otettavaksi. 

Mikäli sinne eksyy ihan uusia silmäpareja seurailemaan, voisin tähän väliin tehdä vähän tuoreempaa esittelyä itsestäni.

Olen Rosa, 27, pidetään kaksilahkeisen sekä puolitoistavuotiaan tytön kanssa majaa Kainuussa. Pari koiraakin perheeseen kuuluu. Kotiäidin hommat lopetin syksyllä, kun palasin tuttuun työhöni kaupan alalle. Olen vielä saanut olla pienten työtuntimäärien vuoksi paljon myös kotona, joten tytölläkin on ollut varsin pehmeä lasku päiväkodissa. Olen koulutukseltani myös graafinen suunnittelija, saan blogin avulla harjoittaa luovaa puoltani sekä valokuvausharrastustani. Aloitin blogin vasta kesällä, mutta on minulla piirun verran kokemusta blogeista jo jostain aiemmasta elämästä. ;)

Kutsuisin blogiani perhelifestyleksi, täältä löytyy arjenmakuisia tekstejä kuvilla kehystettynä, tavallista taaperoperheen elämää ja ajatuksia äitiydestä ja lapsista. Olen tänne myös hitusen sallinut äidin hömppääkin päästää valloilleen, kuten jonkinlaisia tyyli- ja kauneusjuttuja. Kirjoitan blogia rajallisen aikani sallimissa mitoissa, yleensä illan hämärinä tunteina tyttären käytyä nukkumaan. 

Meillä on takana erittäin haastava refluksi-vauvavuosi ja päänvaivaa on tuottanut moni perusasia. Tällä hetkellä mennään jo seesteisempää aikaa. Itkuisesta ja vierastavasta vauvasta on kuoriutunut touhukas ja hassu taapero. Nukkuminen ja nukahtaminen, etenkin yöunet vielä hieman takkuilee ja seuraava haaste olisi imetyksen lopettaminen, joka voi olla kivinen tie. Uskon kuitenkin yöuniin tulevan helpotusta vain sen myötä ja mm. tämän vuoksi itse olisin valmis imetyksen jättämään taakse. Tästäkin tulossa lisää myöhemmissä vaiheissa.

Tämä äiti arvostaa hitaita aamuja suurella kupilla kahvia, alkusyksyn fiilistä ja kevään aurinkoa. Innostuu satunnaisesti lenkkeilystä, mutta unohtuu välillä nauttimaan suklaata pari levyä riviä liikaa. Haluaisi enemmän neliöitä asuntoon ja lisää tunteja vuorokauteen. Omistaa kultakalan muistin ja stressaa välillä vähän kaikesta. Haaveilee silloin tällöin lottovoitosta, mutta muistaa vain satunnaisesti täyttää kupongin. On tällä vähän pienempiäkin, ehkä helpommin saavutettavia haaveita. Jos hyppäät kyytiin, saat ehkä tietää niistä lisää. 

Olen myös aiemmin kertonut 27 Faktaa minusta, joten klikkailepas sinne jos vielä halajat nippelitietoa. :) 

Meitä pääsee seuraamaan myös FacebookissaInstagramissaBloglovinissa ja Blogit.fi:ssä. 



Ticket To Heaven - kirpparilöytö




Talvihaalareita tulvi nyt sitten meille ovista ja ikkunoista, kun tämä kolmannen ihanuuden sisko oli bongannut kirpparilta. Tämä on minusta niin suloinen puku kuosiltaan ja malliltaan, että on nyt ihan ykköshaalarin virkaa hoitamassa. Nuo kaksi vetoketjua helpottavat myös pukemista, karvahuppu on aika ihana ja takana on kivat leikkaukset. Sisko on ennenkin löytänyt kirppareilta vaikka mitä mukavaa, täällä kun nuo markkinat ovat aika olemattomat. Ehkä tosin voisi auttaa, jos ahkerasti jaksaisi niitä looseja käydä purkamassa. Nuo jalassa olevat Kuomatkin oli löytynyt samaiselta reissulta ja kunnoltaan täysin virheettömät.

Täällä meni koko viikonloppu töissä ja ensimmäistä kertaa äitiyslomalta palattuani sain tehdä pari aamuvuoroa. Oli kyllä mukavaa, kun työt oli ajoissa ohi ja ilta oli aikaa pyhittää vielä viimeisten lahjojen paketoinnille ja vapaa-ajalle kotona. Tänään yksi vapaa ja loppuviikko taas tiiviisti töissä, vähän jo liiankin tutuksi tulleessa iltavuorossa... Perjantaina lähdemme vuoroni jälkeen Suomussalmelle aatoksi ja joulupäiväksi, kunnes taas maanantaina olisi työvuoroa tiedossa. Joululahjahommat sain onneksi tehtyä ennen viimeistä viikkoa, yhtä kyllä vielä odotan postista tulevaksi, toivottavasti ehtii ajoissa.

Meillä oli viime torstaina sekä muskarin, että päiväkodin "joulujuhlat." Tyttö ei oikein enää jälkimäisissä jaksanut keskittyä, kotona oli niin väsynyt että nukahti jo puoli yhdeksältä, sitä en muista tapahtuneen lähimuistiin! Nyt onkin taas rytmi vähän venynyt, eilen kukkui yhdeltätoista, koska minun ollessani töissä, Toni oli antanut tytön nukkua kaksi ja puoli tuntia päiväunia... Meillä riittäisi puolitoista ja pitäisi tosi tiukasti pitää kiinni myös niistä yhdeksän aamuherätyksistä.

Uusi vuosi tuo minulle tullessaan vähän uusia tuulia ja tänään olen hoidellut niihin liittyviä asioita kotoa käsin. Tulossa ihan pian lisää aiheesta! Odottelen juuri Tonia kotiin, Neela on päikkäreillään ja jauhelihapihvitaikina tehty jääkaappiin, tänään syödään hampurilaisia! Sitten olisi tiedossa kauppareissu, eikä vielä hajuakaan miltä loppuviikon ruokalista näyttää. Ei ole vielä yhtään henkisesti valmistautunut siihen, että viikonloppuna pääsee herkuttelemaan joulupöytään. Toivottavasti se joulufiilis viikon mittaan nousee, vaikka sitten siellä töitä painaessa. Perjantaina olemme vasta illalla vanhempieni luona. Odotan kyllä kovasti aattoa, viime jouluna Neela oli vielä ihan vauva eikä ymmärtänyt meiningistä mitään. Eihän hän hirveästi vieläkään tule juhlaa käsittämään, mutta on varmasti jo innoissaan mukana, avaa omia lahjoja ja ehkä vähän keksii joulukoristeillekin uusia paikkoja... Siskon perhekin tulee viettämään yhteistä joulua, sitäkin odotan, miten serkukset pääsevät pitkästä aikaa näkemään. Neela on puhelimesta kovasti katsonut Vilman lauluesityksiä, saa nähdä touhuaako hän jo reilua vuotta vanhemman serkkutytön kanssa!

Onko siellä kiireinen viikko menossa ja joko jouluvalmistelut on tehty?








Joulupukkisalaisuus


Joulupukki, satu joka elää yhä, ainakin suuressa osassa perheistä. En oikein tiedä, miten tulisi suhtautua median kiistelyyn ja tutkimuksiin, joiden mukaan lapselle ei olisi hyväksi valehdella Joulupukista. Tuo ihana perinne ja joulun taika, johon lapsena itsekin on uskonut, pitäisikö lapselle kertoa totuus, ettei koko ukkoa olekaan ja vanhemmat on niitä, jotka lahjat pakettiin käärii?

Muistikuvia omista lapsuuden jouluista ja tästä tarinasta toki tulee heti mieleen. Silloin uhkailtiin Joulupukin muistavan vain kilttejä lapsia. Nyt se tuntuu ehkä hieman oudolta, tuskin kukaan lapsi luontojaan on tuhma? Jos on, silloin on ehkä vanhemmillakin peiliin katsomisen paikka. Varmasti on joulun alla helppoa toteuttaa näitä kiristys- ja uhkailukortteja lapsen kanssa, mutta liika on liikaa. Itse haluaisin yrittää muita keinoja kasvatuksen suhteen, vaikka ihan varmasti tulen vielä päästämään sammakoitakin suustani. Mielestäni pelisäännöt on oltava ja kiristystä ei ole, jos on sovittu, ettei viikkorahaa heru, jos vaikkapa sovittuihin kotitöihin ei ole osallistuttu. Silloin lapsi sen tietää ja jos siivoaminen ei maistu, on mielestäni turha lähteä uhkailemaan tontuilla tai korottamaan ääntään ja muistuttamaan sadatta kertaa kotitöistä. Yhtä tärkeä osuus on vanhemmallakin muistaa pitää se lupaus, eli olla tosiaan kaivamatta niitä viikkorahoja sieltä lompakosta, jos hommat on lapsen puolelta jääneet hoitamatta. 

Muistan yhtenä joulunaikana lapsuudesta, kun olin perheeni kanssa auton kyydissä ja tiellä oli poroja. Niistähän tuli Joulupukin porot ja siinä sitten pohdittiin, olivatko ne karanneet. Se oli jotenkin aina niin jännittävää, kun joku sanoi muka nähneensä tonttulakin vilahtavan ikkunasta. Ei mielestäni lapsilta tarvitse tätä satua viedä enkä ymmärrä, miten tällaiset pienet, hauskat tarinat voisi lapsen luottamuksen saada järkkymään. Kyllähän maailmassa satuja riittää hammaskeijuista pääisäispupuihin ja minusta ne kuuluvat lapsen maailmaan.

Eihän lapselle välttämättä tarvitse mielin määrin Joulu-ukosta valehdella ja voisin itsekin kuvitella kertovani esimerkiksi vanhempien auttavan lahjojen hankkimisessa. En kuitenkaan halua käyttää tonttuja pelottelukeinona lapsen huonon päivän takia, onhan sellaisia meillä aikuisillakin. Meillä tulee kuitenkin Joulupukki aattona vierailemaan. Jos lapsi suoraan epäilisi tai tahtoisi keskustella asiasta, voisimme ehkä yhdessä pohtia ja kysyä mitä lapsi itse ajattelee Joulupukista. En näe kuitenkaan millään tavalla vakavana asiana, jos annan tarun elää, lapsilla kun sitä mielikuvitusta vielä riittää, joten annettakoon heidän nauttia saduista.

Saako teillä lapset uskoa Joulupukkiin ja vieraileeko sellainen teillä aattona?

Puolitoistavuotias


Niin se vain puolentoista vuoden rajapyykkikin tuli tuossa jo vastaan. Tuntuu, että huima harppaus on tapahtunut sen kolmen kuukauden aikana, kun kirjoitin vuosi ja kolme kuukautta - postauksen. Vaikka edelleen tyttö hakee paljon seuraa ja huomiota äidiltä tai isiltä, huonotuulisuus on vähentynyt ja pääosin meillä on ollut iloisena touhottava taapero. Välillä viihdytään jo omissakin touhuissa, joten äiti saa silloin tällöin istahtaa juomaan kahvikupposensa sohvalle tai tehdä kotihommia. Toki apulaisen saa välillä mukaan ja tytöstä on hauskaa saada olla mukana täyttämässä vaikkapa pyykinpesukonetta tai heilua pölyrätin kanssa. 

Herkästä ja vierastavasta vauvasta on tullut omaa tahtoa ja reippautta täynnä oleva suloisuus. Hän muistaa vilkuttaa lähtiessään ja toisinaan hoksaa jo lausua kiitoksenkin. Kaupassa on ihan huippua vilkuttaa kassalle heipat. On tehnyt jo monet kerrat äidin ylpeäksi tai ihastuttanut toimillaan. Vauva-ajan itkuisuudesta johtuen ajattelin jotenkin, että hänestä tulisi ujo ja päiväkodinkin aloitus olisi hankalaa, mutta tyttö onkin yllättänyt olemalla todella reipas ja sosiaalinen. 

Lempparijuttuja tällä hetkellä on ainakin astiat ja vaatteet. Myös pehmolelut ja nuket ovat alkaneet enemmän kiinnostaa. Jos tyttö painuu omiin oloihinsa, luultavasti joku näistä leikeistä on vienyt hänet mukanaan. On hauskaa katsoa, kun hän niin keskittyneenä sekoittaa soppaansa ja käyttää lusikkaa suussa, välillä saan minäkin maistiaisia. Vaikka häneltä löytyy leikkiastioita, välillä käydään keittiön kaapilta hakemassa oikeita lusikoita täydennykseksi. Ulos jos olemme lähdössä, otan hyvissä ajoin vaatteet lattialle. Tiedän nimittäin, ettei voi hetkeen aloittaa pukemista, koska tyttö haluaa itse ensin käydä läpi vaatteitaan. Sukat osataan jo hienosti pukea, samoin pipo ja hanskat. Legopalat saadaan jo yhteen ja laatikkoon menee muotopalikat jo oikeisiin reikiin ilman apua.



Sanoja tulee lisää koko ajan, osa toki sellaisia jotka vain me ymmärrämme. Olin eräänä päivänä aamupuuron keitossa, kun olohuoneesta alkoi kuulua iloista siansaksaa. Kurkkasin mitä tuolla oli meneillään, tytöllä oli pieni kirja käsissä ja hän käänteli sivuja "lukien" itse äänekkäästi. Taapero tykkää myös kuunnella kirjoja sylissä, yleensä tuodaan aina yksi ja sama pupukirja, jonka hän jaksaa keskittyä kuulemaan loppuun asti. Tyttö ymmärtää myös kysymykset ja keskustelut, tuo oikeita tavaroita pyydettäessä, jos vain haluaa. Yrittää matkia todella usein sanoja mitä puhun ja nimetä tavaroita. Hiljattain hän on oppinut sanomaan myös oman nimensä ja puhelimelta kuvia selatessa hän hihkaisee "Neela," (tai "Leela") oman kuvansa kohdalla. Omaan leikkipuhelimeen hoetaan "haloo," ja äidin tai isin puhelin kiinnostaa kovasti. Hän myös pyytää usein "nanna", tai "hopla" joka tarkoittaa youtube-ohjelmia, joita on katsellut. Ruutuajat tulevat siis jo pian kysymykseen! ;)

Omaa tahtoa ja temperamenttia pienestä päänupista löytyy ja mikäli jotain ei saa tehdä, on uhmaamista havaittavissa. Koko ajan tarvitsee enemmän rajoja ja täytyy olla antamatta periksi, veikkaan ettei tämä tästä ainakaan yhtään tule helpottamaan. Kodissa vallitsee hallitsematon kaaos, kun tyttö innostuu purkamaan kaiken minkä hyppysiinsä saa. Tyttöä on alkanut kiinnostaa myös kurkottelu ja kiipeily, sohvalle onnistuu jo kammeta ilman apua. Hyppimistä myös treenataan ahkerasti, vielä ei ihan jalat irtoa maasta.


























Meillä edelleen tankataan tissiä, mutta olemme tehneet suunnitelmia vieroituksen suhteen ja vähentäneet imetyskertoja kolmeen. Tästä on tulossa ihan oma tarinansa lähiaikoina. Haaveilen, että parin kuukauden päästä meidän imetystaival olisi saateltu loppuun. Ajattelin suurimman ongelman tulevan nukuttamisen suhteen, koska ainoa tapa yöunille mentäessä on tissitainnutus. Päikkärit onnistuvat vaunuissa, jossa hän nukkuu päiväkodissa. Olemme nyt kuitenkin kahtena viimeisenä yönä onnistuneet saamaan tytön yöunilleen ilman imetystä ja tästä olen aika ylpeä! Iltatissin hän on toki vielä saanut, mutta siihen ei olla nukahdettu ja yöunille rupeaminen on jostain syystä muutamana iltana venähtänyt yhteentoista. Hän on nukahtanut selän silittelyyn ja lauluun, omaa tyynyään halaten ilman suurempia ongelmia. Aiemmat kokeilut ovat olleet pelkkää loputonta itkukonserttia.

Potta-asioiden opettelussa olen tainnut olla hieman laiska, mutta toisaalta tyttökään ei ole ollut sitä kohtaan vielä oikein vastaanottavainen. Tämä ja oman lusikan käyttö taitaa olla ne, joita pitäisi alkaa treenaamaan. Lusikalla yleensä vain sohitaan ruokaa ja sotketaan huvin ja urheilun vuoksi, muutaman kerran on tainnut eväs jopa eksyä suuhunkin asti. Tosin ruokailussa täytyy välillä muutenkin olla pelisilmää mukana, että edes äidin pitelemä lusikka hyväksytään suuhun. En ole kuitenkaan jaksanut näistä kummastakaan itse ottaa stressiä, vaikka neuvolassa jo sain käsityksen, että syömisen pitäisi sujua kokonaan itse ja hyvä jos vaipoistakin olisi jo pitänyt luopua! Eiköhän nuo jokainen kuitenkin ajallaan ehdi oppia.

Tästä mennään kohti kesää ja seuraavia synttäreitä, ihan hullua tämä ajan juoksu!

Löytyikö sieltä samanlaisia juttuja puolitoistavuotiaiden piiristä? ;) 


Sohvapöydän dc-fix diy












Hankittiin nykyiseen asuntoon muuttaessamme valkoiset, pyöreät sarjapöydät olohuoneeseen. Huone on jo nyt käynyt liian pieneksi tällaiselle sisustushaaveilijalle ja toinen osa tästä sarjasta lähti jo tilanpuutteen vuoksi toiseen huoneeseen. Taaperon kanssa vietämme paljon olohuoneessa leikkien aikaa ja siinä vaiheessa nämä olivat aina tiellä, väärissä paikoissa ja eipä kolmijalkainen pöytä kaikista tukevinkaan ole tytön touhottaessa niiden ympärillä. Edellisessä asunnossa meillä oli itse tuunattu lavapöytä ja siitä tykkäsin tosi paljon. Tänne sellainen on auttamatta vähän liikaa tilaa vievä, vaikka pyörien ansiosta sitä olikin helppo liikutella välillä pois haitolta. 

Haaveilin jossakin vaiheessa myös keittiönpöydän tuunauksesta. Harkitsimme lankkupöytää uutta ryhmää ostaessamme, mutta pelkäsin kyllästyväni siihen, joten valittiin "varma" valkoinen. Jotain se silti kaipaisi, toistaiseksi olen jättänyt sen kuitenkin rauhaan. Katseeni osui kaupassa dc-fix kalvoihin, joita olemme joskus jossakin vuokra-asunnossa käyttäneetkin. Niistä ei kuitenkaan tarpeeksi aidon näköistä, mieleistä lankkukuosia löytynyt keittiönpöytään, mutta marmorikuviosta tuli idea sohvapöydän piristämiseksi. 




Pyöreä muoto on kieltämättä aika hankala toteuttaa ja huomattiin vielä, ettei rulla ole myöskään tarpeeksi leveä peittämään koko pöytää. En muista olisiko tarjolla ollut leveämpiä vaihtoehtoja, mutta päädyimme kokeilemaan, jos kuvio mätsäisi sen verran, että leikkausraja olisi tarpeeksi huomaamaton. Apuna käytimme hiustenkuivaajaa sekä mattopuukkoa. Ensin lämmitimme muovia sitä kiinnittäessä, että se venyi ja asettui tuonne reunojen alle. Sitten mallailimme, miten nuo reunat olisi paras vaihtoehto taittaa. Leikkasimme muoviin "hapsuja," joten pienemmät osiot oli helpompi saada asettumaan reunaan. Ihan hyvin onnistui, mattopuukolla lopuksi leikkasimme yli jäävät muovit siististi pois, ettei muovia tarvinnut taittaa tuon pöydän alapuolelle. Siitä olisi tullut jo vähän epäsiistimpi. 

Läheltä katsoessa saumakohta sieltä erottuu, mutta mielestäni tämä näyttää tarpeeksi aidolta. Ei ollut iso eikä kallis juttu, mutta piristi pöydän ilmettä kummasti ja samalla vähän koko olohuonetta. Vielä en uskalla kuitenkaan sitä keittiönpöytää lähteä tällä vetämään, en tiedä miten käy jos sattuu joku täydellinen, rustiikkinen lankkumuovi tulemaan eteen. Näillä saa kyllä kivasti piristystä pieniin pintoihin ja yleensä lähtevät irtikin ihan näppärästi. Maalipinta tosin voi puisessa huonekalussa kärsiä. 

Miltä näyttää lopputulos? Oletteko te tuunanneet jotain dc-fixeillä?




Tekemistä taaperon kanssa



Pääsin yhteistyössä Oppi ja ilo:n kanssa testaamaan paria meidän taaperon ikähaarukkaan osuvia pelejä. Toinen oli 1-3 vuotiaille suunnattu "taaperon kanssa" -puuharkorttipakka ja toinen 2-3 vuotiaille suunnattu "Minä itse" - kysymyskortit. Oppi ja ilon tuotteista löytyy tekemistä vauvasta noin 12-vuotiaisiin saakka. Mielestäni nämä ovat myös mukava joululahjaidea ja näiden parissa puuhailu on hauskaa että kehittävää, samalla myös mukavaa yhdessäoloa. 

"Taaperon kanssa" -pakasta löytyy viisikymmentä puuhaa. Suurimmaksi osaksi kaikki leikkeihin tarvittavat jutut löytyy kotoa, joten nämä on helppo kaivaa esiin tylsyyden uhatessa. Pakassa oli paljon erilaisia juttuja, osa todella yksinkertaisia ja jo kokeiltujakin, mutta paljon tuli uusia vinkkejä, mitä neljän seinän sisällä voi touhuta! Yksi mahtavista ideoista oli talouspaperirullista ja pallosta syntyvä keilarata, tätä täytyy ehdottomasti testata kunhan saa tyhjiä rullia haalittua kasaan. Näistä saa hyvin vinkkiä myös sadepäiville tai paukkupakkasille, jos ulos ei voi mennä ja pitäisi keksiä jotain tekemistä. 

"Minä itse" - kortit olivat meille vielä hieman haastavia ja enemmän keskittymistä vaativia, tyttö enemmän tykkäsi selata ja katsella kortteja. Hauskoja ideoita korteissa kyllä löytyy ja kysymyksiä on hurjat sata kappaletta. Tyttö on alkanut juuri keskittymään paremmin kirjoihin ja tykkää kun kysellään ja hän saa osoitella kuvia kirjasta, joten uskon että nämä tulevat olemaan meille vielä suuressa suosiossa. Näihin uppoutuessa keskittymiskyky ainakin kehittyy ja kortit opettavat hahmotuskykyä ja kartuttavat sanavarastoa. 

Arjen pyörityksessä ne samat leikit ja touhut tuppaavat yleensä jäädä kiertämään eikä välttämättä yhteistä tekemistä lasten kanssa edes järjestetä. Myös paljon parjattu some on päivissämme läsnä, kuinka houkuttelevaa on lukea ne facepäivitykset siinä leikin lomassa... Näistä saa paljon uutta ja erilaista tekemistä, joten ehkä se somekin hetkeksi unohtuu kun on tehtäväkortit pöydässä. ;)

Yhteistyössä Oppi ja Ilo (Facebook) ja Mammalandia (Facebook). Tuotteet saatu blogin kautta.