Kaksplus.fi

5 asiaa, millaista luulin vauva-arjen olevan

Aloin muistella, mitä ajatuksia, odotuksia ja luuloja minulla oli tulevasta ennen kuin vauva oli maailmassa. Monien kohdalla hymähdin kyllä ääneen, oi kuinka väärässä olinkaan...


1. Selkeä päivärytmi ja tarkat kellonajat
Ajattelin, että ensimäiset pari kuukautta rytmin kanssa olisi hakemista, jonka jälkeen vauvan kanssa olisi helppo miettiä päivärytmiä. Päikkärithän on aina tiettyyn aikaan ja tietyn mittaiset, voi vaikka käydä vaunuttelemassa tai kaupungilla, vauva vetelee sikeitä! Koirienkin ulkoiluttainenhan onnistuu tuosta vaan, kun rytmi on hanskassa.

Ei. Ei se ihan näin mennyt, ainakaan meillä. Mistään rytmistä ei ollut meillä mitään tietoa. Mies kun teki vuorotöitä ja oli joka toisen viikon iltavuorossa, tuli kotiin vasta kahdeltatoista, vauva nousi monesti vielä kukkumaan niin pitkäksi aikaa, että menimme itsekin pehkuihin. Päikkäreistä ei edes puhuta, koska niitä ei ensimäiseen kolmeen-neljään kuukauteen ollut. Kaikki oli yhtä hakemista ja sekasotkua. Vauvatreffit menivät meidän osalta monesti mönkään kun vauva oli niin itkuinen, aina iski väsy eikä koskaan tiennyt millainen rytmi huomenna on.

Tällä hetkellä alkaa näyttää jo paremmalta. Kunhan vaan itse pitää tiukasti rytmistä kiinni. Mieskin on nykyään vain päivävuorossa, joten paljon helpommin saa Neelankin nukkumaan aikaisemmin. Lisäksi yötissin lopettaminen sai meillä jotain muutosta parempaan ja aamulla noustaan klo 8-9. Päikkäritkin on nyt olleet vähän aikaa samaan aikaan. Tosin olen jo tottunut siihen, että seuraavalla viikolla kaikki on jo toisin...

2. Pitkät, rauhalliset vaunukävelyt
Suunnittelin jo etukäteen, miten lähden karistamaan raskauskiloja vaunulenkeille, aikaa on loputtomasti, kun vauva nukkuu. No, mutta kun ei se nukkunutkaan! Eikä tyytynyt niihin vaunuihin! Jos se nukahti, oli miljoona muuta toimitettavaa asiaa ensimmäisenä mielessä, kuin se vaunukävely. Mieleeni tulee yksi päivä, kun luulin jo pahimman helpottaneen. Nukutin vauvan jumppapallon päällä ja laskin vaunuihin lähteäkseni ulos ja viedäkseni myös koirat tarpeilleen. En ehtinyt saada kenkää jalkaani, kun vauva itki. Nukutin uudestaan. Ja laskin. Montakohan kertaa sitä tein? Lopulta luovutin.


3. Vauvathan nukkuvat koko ajan
Niin, kai ne jotkut. Ensimäiset kaksi viikkoa meilläkin. Sitten se vasta alkoi. Jos vauva nukahti, en ehtinyt kuin hiirenhiljaa hipsiä jääkaapille, ottaa pikaista välipalaa ja sitten taas alkoi itku. Ei ollut paljoa omaa aikaa. Kun vauva vihdoin alkoi nukkua päiväunia, se tuntui oikeasti lottovoitolta ja aluksi tuntui, että täytyy käydä kurkkimassa vauvaa viiden minuutin välein. Mitä minä teen kun vauva nukkuu? Katselin kelloa, vauva nukkunut jo kaksi tuntia! Se kaksi tuntia tuntui oikeasti taivaalliselta.

4. Yöt muuttuvat koko ajan helpommiksi
Muistan puhuneeni Tonin kanssa, etten usko siihen, kun ihmiset sanovat yöherätysten olevan rankkoja. Imettää nyt hetki vauvaa, joka nukahtaa sitten uudestaan, ja that's it! Joku kuukausi siinä menee, ja sitten vauva alkaa ki
ltisti nukkua yöt. Niinpä. Meillä yöt olivat suhteellisen helppoja alkuun. Mutta sitten kun pahin refluksi helpotti, alkoi levoton nukkuminen yöllä. Odotettiin, että kohta helpottaa, mutta ei se oikeastaan helpottanut. Nukuttiin perhepedissä ja vauva nukkui välillä vaan tissi suussa. Joskus oli monta yötä putkeen, että vauva pyöri ja heilutti raajojaan, kätisi ja tuntui etten ollut nukkunut yhtään. Kokeilimme jossakin vaiheessa lempeää unikoulua, mutta luovutimme aika pian. Parempi imettää, kun kantaa itkevää vauvaa koko yö. Selkä kipeänä heräsin monena aamuna, kun olin joutunut nukkumaan samassa asennossa koko yön. Kun ensimäiset synttärit oli ohi, päätimme, että sanomme yöimetykselle heipat. Seitsemän tuntia ilman tissiä. Ja tällä tavoin edelleen mennään ja kaikki on sujunut yllättävän hyvin!

5. Vauvathan viihtyvät leikkimatolla ja lattialla, joten ehtiihän sitä nyt meikata tai ruuan laittaa!
Paitsi jos vauvalla on refluksi. ;)

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi <3