Juuri nyt on hyvä



Aika menee eteenpäin. Pelottavan kovaa vauhtia, kesä toisensa jälkeen. Vastahan oli joulu, pian se Pukki jo kolkuttaa uudestaan ovella. Sitä kun alkaa tarkemmin ajatella, ahdistuu suunnattomasti. Siitä on yhdeksän vuotta kun muutin pois kotoa opiskelemaan, yhdeksän vuotta! 

Lapsena kesä oli pitkä, se ei loppunut koskaan. Jouluaattona odotettiin iltaa, eikä se tuntunut ikinä tulevan. Nyt katson ulos ikkunasta, kesä ei ole kunnolla vielä ehtinyt alkaa ja nyt illat ovat jo hämärtyneet. Väkisin tulee ajatus, kohta on syksy. Vaikka syksystä kyllä pidänkin, se on jotenkin aina haikeaa kun kesä on ohi ja pian tulee kylmä talvi. Jostakin muistan lukeneeni jotain, että lapsista aika tuntuu siksi kuluvan hitaasti, koska he täyttävät koko päivän touhulla, eivät tee suunnitelmia tai aikatauluja. Uusi päivä on uusi seikkailu. En muista tarkalleen miten se meni, mutta tavallaan se oli ihan järkeenkäypää. Aikuiset miettivät jo huomista, ensi viikkoa, pääsiäistä, juhannusta, joulua. Koko ajan täytyy odottaa jotain. Lomaa, palkkaa, juhlia... Sitten nuo asiat tulevat, ja kappas, yhtä pian ne ovat ohi. Tulee seuraava, tylsä päivä ja alat haaveilla taas tulevaa.

Sanotaan, että oman lapsen myötä aika alkaa kulua vieläkin nopeammin. Se on oikeastaan ihan hiton pelottava ajatus, se menee jo nyt kuin pikajuna ja välillä voi miettiä, onko itse edes siellä kyydissä. 

Meillä on kaikki niin hyvin, juuri tänään. Rakkaat ja lähimmäiset on lähellä, kaikki tallella. Meillä on perusasiat kunnossa, katto pään päällä ja olemme terveitä. Sen ymmärtäisi tarkalleen vasta sitten, jos ne kaikki otettaisiin pois ja annettaisiin takaisin. Kaikki läheiset, ootte rakkaita. <3

Pidämme niin monia asioita itsestään selvyyksinä ja valitamme mitättömistä asioista. Elämme jossain ihan muualla, kuin tässä hetkessä. Vaikka meillä olisi kaikki juuri nyt ihan täydellisesti. Kunpa oppisimme nauttimaan pienistä asioista ja niistä, mitä meillä on, ne ovat loppujenlopuksi ne kaikista suurimmat. 

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi <3