Kaksplus.fi

Muuttaako äitiys ihmistä?


 Seuraa blogiani Facebookissa!

Muuttaako äitiys ihmistä? Itse ajattelin ennen, että en minä mihinkään lapsen myötä muutu. Tasan sama tohelo tulen olemaan, olipa minulla lapsia tai ei, eihän se muuta mitään. Lapsettomien ystävien kanssa juttu sujuu samaan malliin kuin ennenkin, höpötellään niitä näitä, nauretaan ja juorutaan.

Minä en ole perinteinen äiti-tyyppi. Jotkut vaan on. Jostain näkee heti, että hän olisi hyvä äiti. Minulle ei ole koskaan vieraiden lapsista syttynyt minkäänlaista hoivaviettiä, tai saanut minussa aikaan mitään lässytys-pakkomiellettä. En oikein tiedä, miten ne toimivat, miten niiden kanssa ollaan. Ei minulla ollut varsinaista vauvakuumetta koskaan. Alkoi vain ehkä tuntua siltä, että elämästä puuttui jotakin. Oma perhe tuntui yhtäkkiä hyvältä idealta.

Hankala sanoa, mutta lapsen saaminen on niin suuri elämänmuutos, että väkisin siinä taitaa jotain tapahtua itsellekin. Sinusta tulee vanhempi, olet vastuussa pienestä ihmisenalusta, hänen tarpeensa menevät kaiken edelle. Se vaan on niin iso asia, siihen liittyy niin paljon.

Kun juttelen ystäville, joilla ei ole lapsia, ajattelen välillä, puhunko liikaa lapsestani tai perhe-elämästä. Ei minua kiinnostaisi kuunnella, kuinka ystäväni pienokainen nukkui viimeyönä kuusi tuntia putkeen tai kuinka joku toinen vaippamerkki on parempi, kuin toinen. Tietysti osaan jutella muistakin asioista ja vanhat ystävät ovat yhtä tärkeitä kuin aina ennenkin ja toisaalta juuri sen takia heitä on mukava nähdä, että on muutakin puhuttavaa kuin lapset! Välillä kuitenkin kaipaa myös samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa, joka tietää millaista vauva-arki on, on käynyt samat jutut läpi.


Luonteen en ihmisessä usko muuttuvan niin helpolla. Tietysti sinun on oltava esimerkkinä jälkikasvullesi ja mietittävä siltä kantilta ehkä omaakin käyttäytymistä. Ennen riitti, että huolehti vain itsestään, nyt on otettava vastuu myös toisesta, uskallettava tarttua asioihin eri tavalla.


Myös ehkä jonkinlainen turhamaisuus väistyy lapsen myötä. Tilalle tulee tärkeämpää mietittävää. Joskus sitä ajatteli, että lapsen saamisen myötä keho menee pilalle. Totta kai se muuttuu, mutta kyllähän ihminen vanhetessaankin muuttuu ja sanontahan on, että kauneus on katoavaista. Ne raskauskilot ainakin on mahdollista karistaa, jos itse vain viitsii ja haluaa. Totta kai itsestään saa lapsienkin jälkeen pitää huolta ja niin pitääkin! Shoppailu on edelleen mukavaa ja välillä voi nauttia niistä pinnallisistakin asioista, mutta niiden merkitys muuttuu.

Mitään superäitiä minusta ei jokatapauksessa tullut. En tiedä, olisiko pitänyt? Vaikka lapsi on se kaikista tärkein, on minulla mielestäni oikeus siihen omaan aikaan. En ole tehnyt vauvalle soseita itse. Kaiken itkun keskellä en todellakaan ottanut siitä paineita, että olisi pitänyt. Missä välissä olisin ehtinyt? Siinä välissä, kun sain vihdoin pienen hetken luppoaikaa? En halua unohtaa itseäni lapsesta huolimatta. Välillä mietin, jos katselen jotakin paitaa vaatekaupassa, tarvitseeko lapseni sittenkin jotain. Saanko tuhlata rahaa enää itseeni vai täytyykö minun kuluttaa vanhat vaatteeni puhki, ennen kuin voin ostaa uutta? Toivottavasti minun ei kuuluisi näin ajatella tai toimia. Tietysti täytyy tarkemmin harkita, mitä itselle voi ostaa eikä voi lähteä vain kaupungille ja tulla parisataa euroa köyhempänä kotiin, jos tilillä ei enempää ole. Totta kai lapseen menee rahaa ja jos hänelle tarvitsee jotakin hankkia, on hän aina etusijalla, mutta mielestäni olisi hyvä löytää se kultainen keskitie.


Lapsen myötä kotoa lähteminen on yksi operaatio. Jos ennen riitti, että löysit oman puhelimen ja koti-avaimet, jotka keräsit laukkuusi, nyt on katsottava lapselle vaihtovaippa, ruoka, viihdykkeet, puettava lapsi ja kannettava autoon. Spontaanisti ei ole niin helppo enää reissuun lähteä tai varata edes hammaslääkäriaikaa, jos potentiaaliset lapsenhoitajat ja sukulaiset ovat sadan kilometrin päässä miehen tehdessä päivät töitä. Rutiinit tulevat tärkeäksi osaksi elämää. Ostoskeskuksessa et voi enää kiertää kauppoja jalkojen kipeytymiseen asti. Välillä on käytävä syöttämässä lapsi ja vaihtamassa vaippa. Hän voi ehkä alkaa jossakin vaiheessa valittamaan kyllästymistä, jolloin shoppailut on pakko hoitaa lapsen ehdoilla. Vaikka tuntui, ettei elämänmuutos tällaiselle kotihiirelle niin iso ole, mutta ennen pystyi istumaan mihin aikaan vuorokaudesta sohvalle ja katsomaan leffan. Tai nukkumaan, jos väsytti.


Onhan se totta. että lapsen myötä elämä on sotkua, aikatauluja, nukuttamista, syöttämistä, rutiineja. Lapsettomista varmasti kasa kauheita asioita. Mutta mikä sitten tekee lapsesta maailman tärkeimmän asian, jonka puolesta tekisit mitä vain ja joka menee etusijalle kaikissa tilanteissa? Se, kun taapero oppi taas jonkin uuden hassun jutun, jolle nauratte kaikki yhdessä. Se, kun katsot pientä, joka on äärimmäisen keskittynyt kahteen legopalikkaan miettien, miten ne saa liitettyä toisiinsa. Se, kun lapsi haluaa syliisi ja jakaa märkiä pusujaan. Se, kun hän sanoo äiti. Se, kun tiedät olevasi hänelle se tärkein ihminen. Lapsi tuo elämään uuden merkityksen ja sisällön.


Oletko sinä kokenut muuttuneesi äitiyden myötä?

2 kommenttia

Kiitos kommentistasi <3