Tervetuloa ihana taaperoaika!


Olen odottanut innolla taaperoaikaa, ensiaskeleita ja myöskin sitä perässä juoksemista. Ensimmäisiä sanoja ja taaperokikatusta. He ovat niin suloisia touhuineen ja olemuksineen. Ymmärtävät jo asioita ja viihtyvät hetken myös omissa touhuissaan. Oli se sitten oma lelulaatikko tai äidin lipasto. He ovat niin tohkeissaan kaikesta uudesta ja oppivat hurjaa vauhtia.

Samalla toki odotan näkeväni Neelan luonnetta koko ajan lisää. Hän on aikamoinen jekkuilija ja ilmeilijä. Toisaalta kovin herkkä, mutta reipastunut viimeaikoina ottamaan kontaktia toisiin rohkeammin. Sanoja tulee jo, äiti on "äitä", moottoripyörä on "popo", isi on suhu-ässä, "pupu" ja "heppa". Omaa tahtoa on tullut ja vaipanvaihto ei suju kiukkuamatta, vaan karkuun pitäisi päästä konttaamaan. Hampaitakin välillä käytetään äidin käsivarteen.

Meillä ei vielä kävellä omin avuin, tukea vasten noustaan ja muutamia askeleita otetaan sohvaa vasten. Liikkeellelähtö on tapahtunut muutenkin vähän hitaasti, mutta ajattelen sen johtuvan siitä, ettei lattialla olla viihdytty vauvana yhtään sen refluksin takia joten treenailut ovat jääneet vähiin. Mikäpä kiire tässä.

Äidin apuna osataan olla, tai ainakin kovasti koitetaan. Välillä huokailen, kun vaatehuoneen alahyllyltä on vaatteet kiskottu alas ja asunnossa ei ole jalansijaa leluilta. Joskus joutuu tietysti kieltämään, mutta toisaalta en haluaisi koko ajan olla keskeyttämässä hänen tärkeitä hommiaan. Ja ihanaa että hän viihtyykin välillä niissä hommissaan!


Kauppaan tai kaupungille on myös mukava lähteä, kun kyytiläinen on yleensä suhteellisen hyväntuulinen saadessaan katsella maisemia. Paikallaan ei kyllä haluttaisi olla ollenkaan.

On ihanaa, kun lapsi oppii koko ajan enemmän ilmaisemaan itseään ja hänelle voi kertoa asioita. Tästä alkavat toisaalta myös uudet haasteellisuudet. Tuleva uhmaikä nyt ainakin ja ilmeisesti jotain käytöstapojakin pitäisi olla? Lastenkasvatus oli ihan selvää vielä silloin, kun omaa ei ollut maailmassa. Oli tarkka suunnitelma, mitä tehdään jos lapsi kiukkuaa kaupassa tai ei tottele sääntöjä. Toivottavasti saamme rajat pidettyä. Meillähän ei pitänyt alunperin leluja tuoda ruokapöytään, mutta se oli yllättävän helppo antaa joku käteen, kun vauva ei syönyt. Lelun kanssa ruoka upposi huomaamatta. Nyt olemme yrittäneet korjata tätä, ettei aina tarvitse olla syödessä katseltavaa.

Leikkipuistoonkin voi jo mennä ja taapero viihtyy keinussa tai hiekkalaatikolla. Toiset lapset alkavat myös kiinnostaa ja heitä pitää käydä kokeilemassa, otteet vaan eivät aina ole kaikista hellimmät.

Tätä kirjoittaessani on menossa taas joku uusi kiukkuamiskausi, juuri kun oltiin päästy kunnolla nauttimaan iloisesta ja hyväntuulisesta Neelasta! En tiedä kummitteleeko refluksi vielä jossain taustalla vaikka oireita en ole enää havainnut. Ruokakaan ei oikein maistu. Tai sitten ne uudet hampaat tekevät tuloaan. Hankalaa, kun lapsi ei voi tosiaan vielä sanoa, mikä vaivaa!

Päiväunet vielä otetaan, illalla ehkä vielä pienet torkut. Nukumme vielä perhepedissä, pinnasänky jäi jossain vaiheessa koristeeksi, kun jouduin imettämään niin tiheästi. Nyt mennään seitsemän tuntia ilman syömistä, välillä herätään mutta yleensä rauhoitutaan helposti uudestaan.

On myös helpompaa, kun isä voi olla lapsen kanssa pitenevissä määrin. Jos itsellä on meno, ei tarvitse olla pää kolmantena jalkana juoksemassa, että ehtii ennen kuin täytyy taas mennä imettämään. Pisin aika minkä olen ollut pois kotoa, on vajaa kahdeksan tuntia. Se päivä kyllä vähän jännitti, yhden kerran Neela oli ollut hetkisen hieman itkuinen, mutta kotiin palatessani vastassa oli tyyni ja touhukas tyttö.

On kyllä hauska huomata, miten paljon vuosikas jo puhetta ymmärtää, vaikka ei itse montaa sanaa vielä tuota. Hän kuuntelee ja osoittelee, hymyilee jos kyseessä oli mieluinen asia ja alkaa itkeä, jos yöllä herää ja kerron hänelle, että pitää vielä nukkua hetki, ennen kuin saa maitoa.

Kesän saan vielä viettää kotona pikkuisen kanssa, sitten alkaa taas erilainen elämä, kun palaan syyskuun lopussa töihin. Yritämme nauttia jäljellä olevasta ajasta, etsiä muita äitejä lapsineen puistoilemaan ja kahvittelemaan ja katsotaan millainen seikkailu meidän lähestyvästä kahden viikon Helsinki-visiitistä tuleekaan!

Minkälaisia taaperoita siellä?


2 kommenttia

Kiitos kommentistasi <3