Kaksplus.fi

Yöimetyksen lopetus


Meidän tyttö on ollut varsinainen tissillä roikkuja. Refluksioireisiin se toi lohtua, mutta toisaalta myös pahensi niitä. Imetys on ollut itselleni aika raskasta ja stressaavaa, koska maito ei koskaan kelvannut pullosta eikä rintapumppu kohdallani toiminut. Olen siis ollut hyvin sidottu tyttöön ja kotiympyröihin. En ole vielä ihan tajunnut intoilua imetyksen ihmeellisyydestä. Onhan se hienoa, että voit ruokkia lapsesi hänelle parhaiten sopivalla ravinnolla, ruoka on aina sopivan lämpöistä eikä tarvitse mitään pullorumbaa. Välillä se vain on tuntunut vähän ahdistavalta ajatukselta, että vauva on kokonaan riippuvainen sinusta ravinnon lähteenä. Asioilla käydessään mies jo kotoa soitteli, että vauva on nyt herännyt. Toimi siis kiireellä. Meillä kun tissillä oltiin siis ainakin parin tunnin välein. Ja refluksikko-koliikkivauvaa nyt ei oman mielenterveyden kannalta viitsinyt kotoa mukaankaan ottaa. Vaikka kalenterissa ei menoja kiireeksi asti ollutkaan, tieto siitä, ettei kotoa voinut kauaksi lähteä, oli ahdistava. Koko ajan tuntui, että on kiire imettämään vauvaa.

Yöt ovat lisäksi välillä olleet enemmän ja vähemmän levottomia, välillä aamulla on tuntunut, että olen imettänyt koko yön. Selkä kipeänä noussut sängystä, koska yö on vietetty asentoa vaihtamatta. Tyttö nukahtaa vasta siinä vaiheessa, kun itse menee nukkumaan ja herää kun nousen ylös. Teimme yksimielisen päätöksen miehen kanssa, että asialle on tehtävä jotakin.

Sovimme, että 1-vuotisjuhlien jälkeen aloitamme. Olimme valmistautuneet viikkojen huutoon öisin. Kokeilimme jonkinlaista unikoulua imetysvälien pidentämiseksi Neelan ollessa vähän pienempi, ehkä jotain kahdeksan kuukautta? Se ei kuitenkaan mennyt putkeen, joten palasimme vanhoihin kaavoihin. Oli helpompi imettää yö, kuin kannella itkevää vauvaa sama aika. Tuntui myös, että alle vuosikas oli liian pieni vieroitettavaksi. Koska perhepeti oli tullut meille erittäin tutuksi, sovimme, että jatkamme sillä linjalla, eli emme vielä siirrä tyttöä omaan sänkyyn. Yksi muutos kerrallaan on ehkä helpompaa kaikille.

Ensimmäinen yö oli tonin vastuulla. Synttärit vietetty samana päivänä. Huutoahan se oli eikä mikään mennyt oikein putkeen. Jossain vaiheessa tyttö nukahti väsyen itkemiseen, nukkuen kuitenkin levottomasti. En muista missä vaiheessa yöllä imetin, olin itse tosi väsynyt ja torkahtelin välillä säpsähtäen hereille itkun tunkeutuessa korviin.

Löysin seuraavana päivänä tämän sivun. Teksti vaikutti järkevältä ja vakuutuimme niin, että palasimme hieman taaksepäin. Ohje siis kuului, että lapselle annetaan ensimmäisen kolmen yön aikana tissi yöllä hänen herätessään vain hetkeksi, mutta otetaan se pois ennen, kuin hän ehtii nukahtaa uudelleen. Hän saa siis hetken syödä, jonka jälkeen häntä tarvittaessa silitellään ja tyynnytellään. Imetin siis hänet normaalisti uneen illalla, kun hän oli väsynyt. Yöllä hän heräsi kyllä ja tein juuri kuten käskettiin eli imetin hetken. Irrottaessani imuotteen, tuli hetkisen verran kätinää ja pyörimistä... mutta sitten tyttö nukahti! En uskonut sen olevan edes totta!

Ajattelimme seuraavana iltana, että edellinen yö oli poikkeus, joka ei tule toistumaan. Mutta toistui se, taas imetin yöllä hetken jonka jälkeen Neela nukahti hyvin itsekseen. Tässä vaiheessa nukkumaanmenoaika oli vielä myöhäinen, monesti meni lähemmäs kahtatoista kun sain tytön nukkumaan. Pikkuhiljaa hän alkoi kuitenkin nukahtamaan aiemmin seuraavina öinä.

Kolme yötä siis meni tällä tietyllä kaavalla, kunnes imetys jätettiin seitsemäksi tunniksi kokonaan. Alkuun oli joitakin öitä, jolloin tyttöä piti tyynnytellä pidempään ja kannella sylissä. Puhutaan ehkä korkeintaan parista tunnista, jonka vietimme valveilla, kunnes Neela nukahti uudestaan. Hän nukahti edelleen illalla tissille, ja nukkui yleensä muutaman tunnin, kunnes heräsi itkemään.


Huonoja öitä ei kuitenkaan ollut montaa. Hyvin pian Neela rauhoittui silittelyn ja hyräilyn voimalla. Tähän asti on menty näin ja nyt rytmikin on kaikille parempi, hän on usein kello kymmeneltä unten mailla. Valvon itse parisen tuntia, sinä aikana yleensä ei tarvitse vielä käydä rauhoittelemassa unesta havahtunutta Neelaa. Välillä on levottomia öitä toki, jolloin hän pyörii paljon, käy hereillä ja vaihtelee asentoa, mutta nukahtaa jo pääosin itse uudelleen ilman silittelyjä. Keskimäärin kerran yössä silittelen ja hyräilen hieman, pari minuuttia ja nukutaan taas. Muutama yö on ollut, jolloin hän on nukkunut koko seitsemän tuntisen putkeen!

Tämä muutos siis kannatti ehdottomasti tehdä. Saattaahan niitä vaikeitakin öitä vielä tulla, mutta imetys on silti tauolla seitsemän tuntia. Tuntuu helpommalta, kun tyttö jo jonkin verran ymmärtää puhetta ja nyt on tottunut tähän uuteen unirytmiin. Päivällä imetän vielä silloin kun tilanne sitä vaatii, mutta ilmankin on onnistuttu olemaan yhtenä päivänä jopa kahdeksan tuntia. En vielä osaa sanoa, kuinka kauan jatkamme, varmaankin siihen asti kun se tuntuu luontevalta, uskon sen vähenevän pikkuhiljaa ja nytkin imetys on välillä pelkkää "pelleilyä", kiemurrellaan, hassutellaan enimmäkseen eikä pitkään keskitytä pelkkään syömiseen. On kuitenkin jo paljon vapauttavampi olo, kun tietää, että tyttö pärjää jo ilman tissiä pidempiä aikoja isänsä kanssa, katsotaan päivä kerrallaan milloin on oikea hetki lopettaa kokonaan.

Löydät blogini myös Facebookista!

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi <3