Helsinkireissun purku


Nyt palataan sitten siihen meidän lomaan! Osa kuvista on kännykällä otettuja, koska järkkäriä tosiaan ei tullut joka päivä mukana kannettua. Erikseen on tulossa vielä postausta järkkärillä kuvatuista asuista ja pohdintaa siinä sivussa myös omasta tyylistä. Voisin myös kuvailla vähän omia ja Neelankin ostoksia tuolta reissulta.

Lentomme lähti 15.7. perjantaina, päivällä. Jännitti kyllä etukäteen, miten matka Neelan osalta menisi ja olimme varautuneet maissinaksuilla, smoothiella ja uudella kirjalla. Lento menikin yllättävän hyvin, Nepulle maistui herkut ja kirjakin oli mukava yllätys. Tyttö teki tuttavuutta ihanan lentoemon kanssa ja virnisteli hänelle joka kerran, kun hän meni ohi. Loppumatkasta alkoi tulla väsymisen merkkejä ja juuri kun laskeuduttiin, olisi maistunut uni äipän sylissä. Saimme Tonin sukulaiselta kyydin lentokentältä majapaikkaamme, joka sijaitsi Vallilassa. Löysimme kalustetun, tilavan asunnon vuokralle kahdeksi viikoksi ja vieläpä sopuhintaan, ihan mahtava tuuri! Tulopäivänä satoi vettä kaatamalla, eikä tietenkään oltu varauduttu satikoihin! Olimme sen verran myöhään perillä ettei lähdetty tutkimaan ympäristöä, mutta ruokakauppaan oli kuitenkin päästävä sateesta huolimatta. Ilta meni Neelalla ihmetellessä uutta paikkaa ja yöunillekaan ei meinattu malttaa rauhoittua.

Onneksi sadetta ei seuraavaan kahteen viikkoon näkynyt, viimeisenä päivänä ennen lähtöä vähän sateli, mutta muuten saatiin nauttia auringosta. Ensimmäisenä Helsinkiaamuna Toni kävi lataamassa matkakorttinsa ja kävimme katselemassa keskustaa sekä tutustuimme julkisiin kulkuneuvoihin. On kyllä suuri etu, että lastenrattaiden kanssa pääsee kulkemaan ilmaiseksi.

Pari päivää ihmettelimme Helsinkiä ja suuntasimme maanantaina Korkeasaareen. Oli aika kuuma päivä, joten arvata saattoikin että melkoisen tyhjiä häkkejä saimme tuijotella. Odotin eniten näkeväni isoja kissoja, mutta piilossa olivat melkein kaikki. Tiikeri onneksi kävi tervehtimässä lasin takaa ja löntysteli sitten sekin lepäilemään. Neela ei tietenkään vielä oikein ymmärtänyt eläimistä, lintuja se tykkäsi katsoa ja innostui niistä välillä niin, että hihkui rattaistaan. Vastaan kävelevät riikinkukot olivat kyllä ihania! Paluumatka sujui Neelan osalta vähän huonosti, bussissa raikui tytön itku, kunnes päästiin tukikohtaamme lepäämään. Rattaissa muutenkaan tyttö ei osannut reissussa oikein nukkua, korkeintaan puoli tuntia. Johtui varmasti hälinästä, kotona kun ei pahemmin noita liikenteen meluja tai ihmisjoukkojen ääniä korviin takapihalla kantaudu.

Keskiviikkona oli vuorossa Suomenlinna, jonne saatiin seuraa myös vanhemmistani, jotka suuntasivat myös Helsinkiin minireissulle autolla. Käveltiin, syötiin nurmikolla eväitä ja käytiin katselemassa hienoja maisemia. Päivät menivät kyllä uskomatonta tahtia, tietysti vielä lapsen kanssa aikaa menee syömisiin ja vaipanvaihtoihinkin, tuntui että samantien oli jo ilta. Loppujenlopuksi ratikoilla kulkeminenkin on ihan kauhean hidasta. Autolla tottunut taittamaan matkat suhteellisen nopeasti täällä väljemmillä vesillä, mutta tuolla yhtäkkiä matkaan kuluikin tunti, kun lähdit vaikka keskustaan. Kävelyä myös tuli aika reippaasti harrastettua, parin kilometrin matkoja ei aina viitsinyt tehdä julkisilla, ensin kun piti aina etsiä se oikea pysäkki ja kulkuneuvo,  siinä ajassa oli jo monta kertaa kävellen perillä. Kännykän reittiopas toimi suurena apuna, ilman sitä tuo ratikoilla ja busseilla meneminen olisi ollut aika utopiaa.



Jäin yhtenä päivänä yksin shoppailemaan, Toni ja Neela lähtivät jo aiemmin ja sain rauhassa sovitella ja kierrellä. Alet oli vielä täysillä käynnissä ja syksyksi taas ei oikein ollut vielä tullut paljoa uutta. Löytyihän sieltä kuitenkin vaikka mitä ja nyt kotona saa miettiä, oliko kaikki ihan järkeviä ostoksia, kun säästötili ammottaa hyvin pian tyhjyyttään, vielä pitäisi pari kuukautta elellä minimaalisella budjetilla. Ihana tuolla Helsingin keskustassa on kyllä vain chillailla ja katsella kiireisinä vilistäviä ihmisiä, katutaiteilijoita ja pysähtyä istumaan Espalle.

Linnanmäellä kävimme siskon poppoon kanssa, jotka myös viettivät samaan aikaan pari päivää Helsingissä. Pelkkää jonottamistahan se oli. Neelan kanssa käytiin kolmessa laitteessa, Kotkotissa, vankkurivaunussa (tai jotain sinnepäin) ja maisemajunassa. Viimeisessä hän tykkäsi katsella maisemia vähän korkeammalta ja osoitella alas, mutta muissa hän jo kyllästyi ennen kuin päästiin laitteeseen sisään.



Käytiin myös viimeisellä viikolla yhtenä päivänä Kumpulan maauimalassa, jonne meno oli kyllä työlästä! Ei muistettu uimavaippoja ja Toni lähti hakemaan niitä lähimmästä Prismasta, koska lähikaupoista ei löytynyt. Hänellä kesti kaksi tuntia tuolla reissulla. No, päästiin iltauinnille, Neela vaan nukahti rattaisiin juuri ennen perille päästyä mutta herättyään pääsi altaaseen. Aika viileä vesi oli pienimpien kahluualtaassa, se oli vielä vähän varjossa ja huomattiin että lastenaltaassa on lämpimämpää, jonne aurinko päästi paistamaan vielä illastakin.

Viimeisinä päivinä Neela oli kärttyinen ja itkuinen. Ajattelin sen johtuvan hampaista, joita puski yhtäaikaa kaksin kappalein. Ei siis pystytty kauheasti enää menemään, mutta ei ollut kyllä enää suunnitelmiakaan. Yksi reissu tehtiin Hernesaaren rantaan Löylyyn ruoan perässä, pakko oli päästä maistamaan hampurilaista! Ihan hyvää oli, mutta en ehkä toista kertaa raskisi mennä pulittamaan kahdeksaatoista euroa kyseisestä ateriasta. ;) Meillä oli tarkoitus tehdä itse ruokia, mutta tulikohan huimat kaksi kertaa tehtyä! Siinä ei olisi paljoa muuta ehtinytkään, jos olisi vielä majapaikassa käynyt syömässä joten tuli testattua mm. Pizza Hut, Burger King ja parin kiinalaisen buffetit. Puhumattakaan kahviloista...


Kotimatkalle lähdimme perjantaina 29.7., Neela oli lentokentällä tosi itkuinen ja pelotti jo että hän huutaa koko matkan koneessa. Onneksi tyttö ei kuitenkaan koko matkaa itkenyt, vaan nukkuikin ihan hyvän pätkän ennen laskeutumista. En muista milloin olisi kaksi viikkoa mennyt noin nopeasti, vaikka aika kuinka kiitää muutenkin. Vähän haikeaa oli jättää pääkaupunki taakse, mutta ihanaa oli päästä sinne kunnolla käymään, onneksi tajusimme myös varata hyvissä ajoin lennot. Autolla matkan taittaminen olisi ollut aika tuskaista turvaistuimessa itkevän taaperon kanssa.

Mukava reissu takana, Toni ilmeisesti voisi jo alkaa pakata muuttokuormaa. Onhan tämä Kajaani pieni, mutta toisaalta Oulu ja Kuopiokin voisi olla kivoja kaupunkeja asua. Tällä hetkellä kuitenkaan ei mitään muuttosuunnitelmia ole, onhan meillä kummallakin vakituiset työpaikat täällä. Ajattelin, että itselle olisi enemmän tullut ikävä tuonne Helsinkiin ja harmitus lähteä kotiin, mutta oikeastaan oli ihan mukava istua omaan autoon ja hurauttaa tunnin matka vanhempien luokse ja tulla siivoamaan koti palaten tavalliseen arkeen.

Lomailtiinko siellä heinäkuussa?


2 kommenttia

  1. Kajaani on ihana ja nätti kaupunki, ainakin kesäisin 😍 Me käytiin siellä aina kun olin pienempi :)

    Me ei oikeastaan käyty heinäkuussa muualla kun Puuhamaassa ja ulkoiltiin paljon :) Vielä olisi tarkoitus lähteä Tuuriin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, itse jotenkin liian tottunut jo tähän paikkaan lähes kymmenen vuotta asuneena, tuntuu että tämäkin kaupunki kutistuu koko ajan ja nyt vielä tuo Anttilakin... :D Oi, Tuuri on kyllä kiva paikka, käytiin siellä pari kesää taaksepäin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3