Taaperon touhuja



 Meidän normaali arki on taas lähtenyt käyntiin ja yritetään saada tutuista päivärutiineista kiinni. Se on käynyt yllättävänkin helposti, tuntuu kuin Tonin kesälomaa ei olisi ollutkaan, meni se niin nopeasti. Parit leikkipuistotreffitkin on jo saatu sovittua, mutta ainakin tällä hetkellä sää lupaa tuleville päiville sadetta, joten katsotaan pilaako se suunnitelmat. Olen myös haaveillut muskarin aloittamisesta yhteisenä juttuna Neelan kanssa, touhukas taapero varmasti jo nauttisi tuollaisesta harrastuksesta.

Se oli torstai, kun ensimmäistä kertaa tuoksui nenääni hento syystuuli, vaikka lämmin kesäpäivä olikin. Luonnosta löytyi keltaista ja pihlajanmarjat loistivat oransseina. Minua se ei haittaa, olen syksyisin virkeä ja usein minulle iskee joku halu aloittaa jotain uutta, innostun  ehkä taas juoksemisesta. Ei tarvitse hikoilla, mutta ei myöskään vielä palele. Ötökätkin painuvat taas pois kiusaamasta! Ja onhan syksy kaunis vuodenaika! Hämärät illat, saa kaivaa lyhdyt ja kynttilät esiin. Toki se on vähän haikeaakin, kesä on kuitenkin niin lyhyt ja ympärillä ihmiset harmittelevat sen loppumista. Autoilukin muuttuu taas inhottavaksi pimeyden ja talven myötä. 



 Meillä touhutaan ahkerasti. Koiran vesikupista voi löytyä jotain sinne kuulumatonta tai kun kävelet olohuoneeseen, tv-tasoa koristaakin komea legokasa telkkarin edessä. Joka päivä pääsee todistamaan jotain huvittavaa yllätystä, jonka taapero on järjestänyt. Neela on kovasti äänessä, yrittää saada sanoja aikaan ja puhuu omaa kieltään välillä taukoamatta. Oppii koko ajan ilmaisemaan itseään paremmin ja kertomaan, mitä haluaa ja mikä ei mennyt mieliksi. Autossa istuminen on tylsää, Prisma on paras paikka, kassalla myyjälle tai jonon takana oleville voi heittää hymyn tervehdyksineen, virnistellä ja höpötellä.

Viime päivät ovat siis menneet pitkälle perusarkea pyörittäessä, oman pihan hiekkalaatikolla ja keinussa. Ei tarvitse vielä miettiä sen suurempia virikkeitä, hiekkaämpäri ja lapio riittää, tosin yleensä se oma koura on paras väline hiekan kaivamiseen. Huomaan taas kehitysaskelia tapahtuneen ja ympäristöä tarkkaillaan entistä enemmän. Sisältäkin kuuluu "popo", jos traktorin tai auton äänet kantautuu seinien läpi. Täytyy tietysti mennä katsomaan, näkyykö niitä moottoripyöriä. Kävelemiseen ei varmasti enää mene kauaa, se luonnistuu jo yhdestä kädestä äitiä kiinni pitäen ja potkuauton aisaan tarttuen. Yksi päivä yllätin tytön katselemasta maailmaa pää alaspäin omien jalkojensa välistä ja sepä vasta oli hauskaa. 



Siivottiin koti reissun jälkeen, mutta lelut ovat taas vallanneet lattiapinnat. Viikonloppua vietellään tänään äitini kanssa, joka on tulossa meille kyläilemään parhaillaan. Suunnitelmissa ainakin käydä katsomassa, joko Anttila on tyhjennetty kokonaan. Minulla olisi paljon postausideoita ja ne olen kirjannut ylös blogivihkoon, jonka olen todennut käteväksi. Saa myös luonnosteltua runkoa postausten julkaisuajankohdista, jotta tietää vähän mitä aloittaa seuraavaksi. Lisäksi olisi suunnitteilla uusi banneri ja pieni ulkoasun muokkaus, tein nykyisen nopealla tahdilla päästäkseni vihdoin aloittamaan! Kuvanmuokkaustaidot vaan ovat hieman ruosteessa ja ohjelmistotkin puuttuu, joten pitäisi saada aikaan jotain vähän yksinkertaisimmista aineksista. Tekemistä riittäisi kotonakin, vaatehuoneen räjäytys odottaisi tekijäänsä, hyllyt ovat taas päässeet epäjärjestykseen. Neelan hoitopöytä olisi tarkoitus laittaa myyntiin, koska se on jo aika tarpeeton, sitä ennen pitäisi vaan saada sen tavarat ja tytön vaatteet järjesteltyä uusiin paikkoihin. 1-vuotiskuvat sain sentään jo eilen laitettua tilaukseen!

Mukavaa lauantaita!

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi <3