Kaksplus.fi

Yksi Helsinkiasu ja sananen omasta tyylistä

Meidän Helsinkiloman kelit olivat kyllä kohdillaan, muutama oikein paahtavan kuuma päivä, koko ajan aurinkoista ja poutaista ensimmäistä ja viimeistä päivää lukuunottamatta, jolloin saatiin sadetta. Vaatevalinnat olivat siis kesäisiä, olisin odottanut että olisin saanut jonain päivänä pitää ostamaani kevyttä bombertyylistä takkia, mutta se oli riisuttava heti ensimetreillä, jos erehtyi laittamaan päälle. Toisaalta, eiköhän tässä syksyn tullen ehdi vielä takkiinkin verhoutua. Aurinko yritti vähän tarttua minunkin kalpealle iholle, vaikka olen erittäin vaikeasti ruskettuvaa tyyppiä. Käsivarret ja olkapäät ainakin näyttää vähän saaneen väriä, mutta pian se varmaan vaihtuu taas tuttuun ja turvalliseen valkoiseen. Aurinkovoiteet eivät sitten käyneet edes mielessä, onneksi en ainakaan pahasti palanut! Neelaa yritin suojata hellehatulla ja rattaiden lipalla, näyttäisi tyttökin säästyneen auringon aiheuttamilta vaurioilta. Monena päivänä oli melko tuulista, ja hyvä tukkapäivä oli menetetty jo ulko-ovesta ulos astuessa. Laineet ei meinaa enää tässä reuhkassa pysyä, pituutta alkaa olla liikaa ja latvat huonossa kunnossa. 

Reissun loppupuolella otin pari kertaa järkkärin mukaan ja työllistin Tonin sen taakse ottamaan itsestäni itsekkäästi blogikuvia. 

Tuon viininpunaisen topin löysin H&M:ltä, kiva vähän pidempi malli ja kevyt kangas, joka laskeutui nätisti. Vaatekriisi on hiipinyt viimeaikoina usein kylään, tuntuu ettei mikään istu päälle. Kyllä se vaan niin on, että synnytyksen myötä taitaa se kesäkunto olla vähän hankalammin saavutettavissa ja läski tiukemmin kiinni. Eikä asiaa varmaan auta herkuttelukaan... Keväällä sain kyllä inspiraation lenkkeilyyn ja terveelliseen syömiseen, mutta jossain vaiheessa se taas pääsi lipsumaan, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan, ei sitten millään. En edes uskalla astua vaakalle tuon reissun jälkeen. Nyt täytyy taas vähän päivittää tuota ruokavaliota ja ottaa herkkupäivä käyttöön, kaivaa myös juoksutossut esiin josko ne muistuttelisivat, että lenkillekin vois lähteä... 

Tämän asun laukku ja balleriinatkin ovat reissu-uutukaisia, tarvitsin "välimallin" koon Korssin ja H&M:n minilaukun lisäksi. Gina Tricotista löytyi sopiva, johon mahtui sopivasti lompakko, puhelin ja avaimet. Neelan hoitoreppu kulki sitten rattaiden alaosassa. Balleriinat löysin Spirit Storen alennusmyynneistä, alkoi H&M:n perusversiot olla loppuunkulutetut. Syksyksi ja talveksi olisi vielä uudet nilkkuritkin tarpeen. 

Nykyään pukeudun useimmiten mukavuus edellä. Se, ettei kiristä, purista tai palele eikä jalkoihin satu kävellessä, on tullut tärkeämmäksi. Totta kai mietin vaatteiden ulkonäköä uusia ostaessa, mutta kyllä ne korkeimmat korot saavat jäädä kauppaan. Farkkujen pitää olla joustavat ja kevyet ja yläosissa suosin eniten hieman pidemmän mallisia ja tämän onnistumattoman kesäkuntoon-kuurin myötä vähän löysempiä vaihtoehtoja. Tuntuu myös, että olen tullut kriittisemmäksi ja mietin tarkemmin siellä sovituskopissa kannattaako vaatetta ostaa ja esimerkiksi onko hinta liian korkea.



Väreistä puen eniten maanläheistä mustaa, ruskeaa, valkoista ja harmaata. Kesällä täytyy olla jotain pastellista ja pirteääkin kaapissa. Tuo viininpunainen on väri, josta pidän ja syksyllä sitä vaatekaupoissa onkin näkyvissä. Minulla on myös viininpunaiset farkut, jotka tosin ovat jääneet vähälle käytölle mallinsa ja joustamattomuutensa takia. Tykkään Dr.Denimien materiaalista, ne eivät löysty helposti ja ovat ihanan kevyet. Gina Tricotin Mollyt ovat ainakin vielä myös kehujen arvoiset, ne muistuttavatkin vähän denimeitä materiaaliltaan.

Usein arkena päälläni ovatkin farkut ja rento yläosa. Maksimekkoja hankin tänä kesänä kaksin kappalein ja niitä on tullut muutaman kerran käytettyä. Helsingistä ostin myös mintunvihreän kesämekon, joten on saanut vähän vaihtelua tähän farkkutyyliin. 

Näin pienessä kylässä on ehkä vähän "outoa" jos pukeutuu massasta erottuvasti. En silti koe, että ympäristö vaikuttaisi tyyliini erityisesti. Olen etsinyt sitä omaa tyyliä rohkeastikin ja jälkeenpäin kyllä jotkut asuvalinnat nuoruusvuosilta suoraansanottuna hävettää. 

Voisin kuvailla tyyliäni rennon naiselliseksi. Tykkään pitsitopeista, kevyesti ja kauniisti laskeutuvista kankaista, kultaisista yksityiskohdista. Niihin kuitenkin tykkään yhdistellä vähän muitakin tyylejä. Nahkatakki kuuluu luottovaatteisiin ja ihastuin myös kuvissa käsivarrellani roikkuvaan ohkaiseen bomberiin. Syksyä varten vaatekaappiini ovat löytäneet kauluspaidat, pari puuvillaista uutuutta ja pari kevyttä, ohkaista kangasta olevaa paitapuseroa. Niitä on helppo yhdistellä farkkuihin ja näyttävät siistiltä. Sitten tietysti rentoja neuleita lämmittämään ja pehmentämään arkea.

Koruja yltäni löytää hyvin harvoin. Kello on oikeastaan ainoa, jonka välillä muistan jopa laittaa ranteeseen. Sen kaveriksi joskus joku kevyt ketjurannekoru. En vain osaa arkityylissäni koruja käyttää ja korvareiätkin on tainneet jo mennä umpeen. Yleensä en myöskään mieti, minkä laukun otan mukaan, vaan käsivarrellani roikkuu useimmiten tuttu ja sama Kors. Tuolla Helsingissä tuli pidettyä tätä pienempääkin välillä, joka oli mukavan kevyt kantaa koko päivän mukana.







































Nyt hoitovapaalla ollessani elämä on ollut pelkkää sentin venyttämistä eikä itselle ole ollut kyllä mahdollista ostella mitään ylimääräistä. Toisaalta kotona on hyvin pärjännytkin aika vähällä, mutta kyllä se piristää kun saa jotain uutta! Oli ehkä elämäni fiksuin veto ottaa säästötili käyttöön, kun vielä kahdestaan asuttiin vuokrakaksiossa ja molemmat käytiin töissä, rahaa oli mistä laittaa sivuunkin. Raskausaikana ei myöskään mitään ostovimmaa arvatenkaan ollut, äitiysvaatteitakin minulla oli minimaalisesti. Tuntui turhalta ostaa yhdeksän kuukauden ajaksi vaatetta, jota ei tulisi luultavasti myöhemmin pukemaan päälleen. Säästöt mahdollistivat kesälomareissun, mutta töihin palatessani tuo tili tulee olemaan tyhjää täynnä. Onneksi selvittiin suhteellisen hyvin kuitenkin se aika, mikä piti selvitäkin. Toivottavasti työtunteja tulevaisuudessa on sellainen määrä, että voi taas kerryttää pienen pesämunan tuonne säästötilille. Menot kun tulevat kuitenkin olemaan nyt isommat päivähoitomaksujen ja asuntolainan myötä. 

Raskauden jälkeen tein kyllä jonkin verran hutiostoksia vaatteiden suhteen ja ehkäpä jonkinlaista tyylin etsimistä on ollut itsellä huomattavissa. Kroppa kuitenkin tuntuu muuttuneen jonkin verran ja niin kovin yhtäkkiä loppujenlopuksi, että kestää aikaa ennen kuin itse on siinä ihan mukana ja löytää taas ne vaatteet mitkä tuntuvat itselle käyvän. Senkin takia vaatekaupoissa menee entistä kauemmin aikaa jahkaillessa, ettei tulisi tehtyä turhia ostoksia. Jospa se tyyli alkaa taas pikkuhiljaa löytyä uudestaan. 

Tällä hetkellä vaatekaappini kaipaa siivoamista, siellä on paljon ylimääräistä vaatetta ja yleensä iloinen sekamelska. Joku vaan tuntuu kummasti syövän tunteja vuorokaudesta, varsinkin kun Tonin kesäloma loppui (ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan). 


Kotioloissa minulla on aina kevyet kotihousut ja musta perustoppi päällä. Vaihdan ne heti kun tullaan jostakin, ei tulisi nykyisin mieleenkään oleskella farkuissa. Tällä hetkellä kotiäitinä ulkona käyntikin tarkoittaa hurjaa Prismareissua tai leikkipuistoon suuntaamista, joten yleensä kaapista tulee valittua sitä tuttua ja turvallista, käytännöllistä tyyliä. Haluan kuitenkin laittautua ja meikata, vaikka mitään isompia suunnitelmia ei olisikaan, siitä tulee itselle kuitenkin parempi olo, kuin peilistä tuijottava nuhjuinen ja väsynyt, meikitön naama. Tuttujen aamumeikkausrutiinien jälkeen on pirteä fiilis.

Minkälaisia tyylejä ja luottovaatteita sieltä löytyy? Ja pienten lapsien äidit, meikkaatteko/laittaudutteko arkena?



2 kommenttia

  1. Vitsi mitä mimmejä!♡ Tuo on kyllä totta, että vaatteissa mukavuus ennen kaikkea.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3