Kaksplus.fi

Tervaskanto - hyvinvointia iholle ja hiuksille, mukana arvonta!


Sain Tervaskannolta testiin Hunajashampoon sekä Hunaja - kuusenoksavoiteen. Tervaskanto on kotimainen terveyden ja hyvinvoinnin tuotesarja ja raaka-aineet tulevat luonnosta ja Lapin metsistä. 

Odotin kovasti pääseväni testaamaan shampoota, joka lupaa tukea hiuspohjan normaalia kosteus- ja rasvatasapainoa. Syksyn ja talven myötä oma tukkani on todella sähköinen, joten mielenkiinnolla odotan, tuoko tämä tuote apua siihen. Ensimmäisten testisuoristusten jälkeen tukka jäi mukavan pehmeäksi. Shampoo ei itselläni vaahdonnut kauhean hyvin, mutta puhtaaksi hiukset kyllä tulivat, eivätkä tuntuneet kuivaamisen ja harjaamisen jälkeen sähköisiltä. Käytän välillä vaalennetussa tukassani hopeashampoota, mutta välissä taas tykkään pestä kosteuttavalla shampoolla paremman pesun ja sähköisyyden vuoksi.  Tervaskannon hunajashampoo on valmistettu korkeatasoisista raaka-aineista ja sisältää aitoa kotimaista hunajaa. Shampoo käy koko perheelle ja toimii myös herkälle hiuspohjalle.

Hunaja-kuusenoksavoiteesta ensimmäinen huomio oli sen ihana, samettinen pehmeys! Tuoksu oli sopivan mieto ja rasva imeytyi suhteellisen nopeasti iholle. Voide soveltuu koko perheelle ja käy myös atooppiselle iholle. Voide sisältää luonnon antioksidantteja, jotka antavat iholle elinvoimaa. Kuusesta saatavat tehoaineet taas tehostavat solujen uusiutumista. Itse olen kovin huonomuistinen rasvojen käyttäjä, mutta talven tullen kun iho alkaa näyttää kuivumisen merkkejä, tulee tämä pehmoinen voide olemaan käytössä yhä enemmän.

Ja minulla on ilo ilmoittaa, että saan yhteistyömme kunniaksi arpoa yhden samanlaisen setin myös teidän kesken! Arvontaan voi osallistua 11.10.2016 asti blogin kommenttiboksissa, ilmoita sähköpostiosoitteesi mukaan, jotta saan yhteyden voittajaan! :)


Yhteistyössä Tervaskanto (Facebookissa) sekä Mammalandia (Facebookissa). Tuotteet saatu blogin kautta.

Äidin omat hommat

Syyskuun yhteistyöpostaus Mammalandiassa oli aiheeltaan "Äidin omat jutut". Aluksi aihe tuotti päänvaivaa, koska olen myös aiemmin kirjoittanut omasta ajasta. Nyt seuraa kuitenkin siis hieman päivitetty versio, mihin oman aikani tuhlaan. Ennen ei todellakaan voinut käsittää, kuinka se oma aika saa uuden merkityksen lapsen myötä. 

Tällä hetkellä oma-aikani kuluu pääosin tämän blogintekeleen parissa. Valokuvausharrastuskin on syttynyt uudestaan ja sitä myötä myös ikävä objektiivi- ja lisävarustekuume, tässä lajissa se on pysyy kuin tauti. Koskaan niitä putkia tai tarvikkeita ei ole tarpeeksi. Minusta on ollut todella mielekästä kuvata myös tuotekuvia yhteistyöpostauksia varten. Usein tässä hommassa vaan joutuu olemaan itsekin siellä kameran takana ja se on hieman kinkkinen juttu, kaksilahkeinen kun ei aina ole niin innoissaan hoitamaan tuota kameran kantajan virkaa. Sitä ei ehkä helpota tiukat vaatimukseni kuvien suhteen. ;)



Televisio on taas kasvattanut mainettaan näin syksyiltoina. Netflix-sarjoista en ole ehtinyt nauttia ikuisuuksiin. Salkkarit on ja pysyy arki-illoissani, sen lisäksi jäin heti ekan jakson myötä koukkuun "Ex-onnellisiin." Myös Haluatko Miljonääriksi sekä toisenlaiset äidit ovat myös saaneet minut rantautumaan telkkarin ääreen.

Liikuntaharrastuksia en ole saanut aikaan aloittaa. Lenkkeilytkin ovat jääneet nolottavan vähälle, ei vain muka ole ehtinyt! Olen välillä harkinnut kyllä jotakin nettivalmennus-kotijumppaa, koska salille ei vain tule lähdettyä. 

Nautin päästessäni yksin kaupungille, (vielä parempi, jos tilillä on ylimääräistä katetta) tosin tämän kylän vaatekaupoistakin tulee monesti poistuttua tyhjin käsin. Tuntuu, että kun lähtee etsimään jotakin ostoaikeissa, kaupoissa ei ole mitään ostoskassiin kelpaavaa ja vastaavasti sitten kun olet pikaisella ohikulkumatkalla ja pankkitililläkin pelkkä haju viimeisistä senteistä, johan rekit notkuu ihania vaatteita. Kuinka ironista.

Töihinpaluuni jälkeen joutuu taas kutistamaan sitä kuuluisaa omaa-aikaansa, koska jäljelle liikenevän vapaa-ajan haluaa tietysti pyhittää tuolle pienelle ipanalle. Tähän asti olen taaperon mentyä yöunille valvonut itse vielä kahdesta kolmeen tuntiin. Syön iltapalaa ja touhuan blogin parissa tai katson tallennuksesta rästiin jääneitä tv-sarjoja. Tehdessäni paljon iltavuoroa töissä, aamupäivät menevät pitkälle tytön kanssa ja vielä tiiviimmin sitten, kun Tonin isyysloma on lusittu ja taapero menee hoitoon. Jännityksellä odotellaan, miten arki asettuu aloilleen ja miten saamme vapaa-ajan minuutit jaettua!

Minne siellä kuluu "oma-aika" vai jääkö sitä edes arjen kiireiltä?

Astetta blondimpi longbob

Perjantaina päivitettiin tukkaa ja pitkään mielessä muhinut longbob-idea toteutettiin. Liukuvärjätty, vaalea latva katkesi lähestulkoon kokonaan ja päähän jäi roikkumaan oman väriset haivenet. Ei pitkäksi aikaa tosin, vaan koko päähän laitettiin vaalennusta.

Ensialkuun tämä pituus tuntuu todella lyhyeltä. Menee varmasti hetki aikaa tottua, mutta ennen kaikkea olen odottanut lyhyemmän mallin helppoutta ja sitä tuuheutta, josta ei ohuessa, pitkässä latvassa ollut tietoakaan. Värjäyksen yhteydessä tehtiin myös Fibreplex -hoito, jota jatkan kerran viikossa kotona. En tiedä, johtuuko siitä vai mistä, mutta tukka on todella pehmeä ja liukas, ehkä jopa liiankin. En nimittäin saa näissä kovinkaan hyvin laineita tai kiharoita pysymään. Joskus suoristusrautalaineet pysyivät tukassa kaksi, jopa kolme päivää, mutta nyt tuntuu että laineet ovat tunnissa suoristuneet melkein olemattomiin. 

Omaa väriä jätettiin hieman näkyviin, koska en halua aivan tasaista väriä. Nyt kuitenkin tuntuu, että punapigmentti puskee niin tehokkaasti läpi, että tukka vetää keltaiseen päin. Ennen minulla on siis tyvessä ollut aina vain oma väri, olen vaalentanut pelkästään latvaa. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun vaalensimme koko tukkaa, joten ei ehkä ensimmäisellä kerralla voi odottaakaan ihan kirkkaanvaaleaa lopputulosta. Projekti kuitenkin jatkuu joulukuun alussa, jolloin kirkastamme ja vaalennamme lisää, ehkäpä joukkoon lisätään myös vähän omaa sävyäni tummempaa, joka kuulosti minusta hyvältä idealta. Oman punertavan sävyni voisin tästä eliminoida vaikka kokonaan, kokeilla ainakin miltä kirkas vaalea ja vähän viileämpi sävy itsellä näyttäisi.






 Nyt alkaa vielä otsatukan kasvatustalkootkin. Minulla on ollut taas todella kauan otsis ja vaikka siitä pidänkin ja se tuntuu sopivan itselle, alan vaihtelun vuoksi kasvattaa sitä pois. Odotan sitä ärsyttävää tukka silmillä -vaihetta ja kaikenlaisia pinnivirityksiä vähemmän innolla, mutta kuten sanottu, ehkä se otsatukattomuus toisi vähän vaihtelua.

Eilen palasin töihin ja työvuorolistoilla on, kuten oletinkin, pelkkää iltavuoroa ensimmäistä päivää lukuunottamatta. Hieman ahdistaa ajatus, että tyttö on iltapuuhissa ja menossa nukkumaan, kun itse tulen kotiin. Aamu taas menee töihin valmistautuessa, mahdollisesti ruuan laitossa ja kotihommissa. Nyt tosin aivan varmasti osaa eri tavalla arvostaa vapaapäivinä sitä läsnäoloa tytön kanssa. Ensimmäinen päivä oli isillä ja tytöllä mennyt hyvin, mutta päiväunille tyttö ei suostunut. Hän on niin tottunut siihen tissitainnutukseen, ettei oikein osaa nukahtaa muuten. Rattaissa oli silmät meinanneet lipsua, mutta loppujenlopuksi vastaantulevat, haukkuvat koirat olivat sitten häirinneet ja saaneet tytön virkistymään uudestaan.

Nyt olenkin tekemässä töihin lähtöä ja kotonapa ollaan vasta kahdeksan jälkeen, huomenna puoli kymmeneltä. Torstai ja perjantai vapaata ja tiedossa ainakin muskaria, katsotaan mitä muuta mukavaa keksittäisiin vapaiden piristykseksi!













Neulatakki - H&M, paita - Vero moda, farkut - Dr.denim, kaulahuivi - H&M, laukku - MK

Taaperon muskariharrastus



Ilmoittauduin noin kuukausi sitten tytön kanssa torstaisin pyörivään muskariryhmään. Halusin jonkun yhteisen jutun meille ja muskari tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Ensimmäisen kerran jälkeen kuitenkin tuskailin, ettei tästä tule mitään, tyttö itki suurimman osan ajasta. Kävimme välillä luokan ulkopuolellakin rauhoittumassa. Päätin, ettei vielä luovuteta ja toivoin tytön vielä tutusteltuaan ja laulut opittuaan pitävän touhusta. Ajattelin myös harrastuksesta olevan meille muutenkin hyötyä, pääsemme molemmat vähän ihmisten ilmoille ja taapero näkee lajitovereitaan.

Seuraavalla kerralla oli jo huomattavasti parempi meininki ja nyt taapero jo tanssii kotona, kun puhutaan muskariin lähdöstä. Tietysti huonompiakin päiviä on, jolloin päikkärit on nukuttu huonosti eikä laulut vaan kiinnosta. Parhaimmillaan tyttö kuitenkin on touhussa niin innoissaan mukana ja kehittää mitä hauskempia temppuja.  Ensimmäisillä kerroilla kävely ei vielä sujunut, mutta nyt meno on jo melko varmaa ja liikkeelle pitäisi päästä koko ajan.

Silmiini osui jokin aika sitten artikkeli musiikin merkityksestä lapsille! Kuinka paljon hyötyä laululeikeistä oikeasti voikaan olla! Tekstissä vahvistetaan vielä, ettei lapsen tarvitse välttämättä leikkiä oikein laulujen tahdissa, vaan hän saa olla siellä kuten haluaa. Ehdin jo miettiä, onko harrastuksesta taaperolle vielä iloa ja hyötyä, kun hän ei osaa kaikkia liikkeitä ja mietin, miten niitä pitäisi hänen kanssaan siellä tehdä. Pikkuhiljaa noita leikkejä on toistojen myötä opittu tekemään ja on mukavaa, että laulamme useammalla kerralla samoja lauluja. Ne puhkikulutetut lorut kun ovat taaperolle niitä kaikista mieluisimpia.

Tyttö ei oikein viihdy sylissä leikkien laulujen tahtiin ja alkaa heti kiemurrella, jos yritän ohjailla esimerkiksi hänen käsiään tai pidän väkisin sylissä. Niinpä olen vain hienovaraisesti innostanut häntä leikkiin mukaan. Eivät muutkaan koko aikaa malta paikallaan pysyä ja välillä luokassa ympäriinsä juokseminen on houkuttelevampi vaihtoehto. Olemme vielä kotona muistelleet lauluja ja oli hyvin suloista, kun tyttö oppi sormilla tekemään sarvijaakon sarvet ja hieroi käsiään yhteen sisiliskon suhinan merkiksi.

Mukavinta muskarissa on juurikin se ilo minkä saa itse, jos tyttö nauttii silminnähden touhusta. Kukapa myöskään heti ajattelisi, että musiikista voi olla hyötyä keskittymiskykyyn, oppimiseen ja kielitaidon karttumiseen.

Elokuulla kirjoittamassani harrastuspostauksessa pohdin jo, tarvitseeko lapsi harrastuksia ja miten aion häntä niiden pariin kannustaa. Muskarista tuli sitten ensimmäinen harrastus, jos sen hohto vain säilyy, jatkamme varmasti seuraavallekin kaudelle. 

Löytyykö sieltä muskariharrastajia?

#Hellyydenosoitus Erisanilta + arvonta



Erisan lähetti minulle ihanan, syysuutuuksilla varustetun hellyydenosoituksen. Paketista paljastui tuttujen tuotteiden uudet pakkauskoot, 250ml. jättituubi täyteläistä kosteusvoidetta ja 400ml. säästöpakkaus täyteläistä suihkusaippuaa. Lisäksi pääsen vielä testaamaan uutuustuotetta pyykinpesun saralla, nestemäisiä pyykinpesutabletteja. 

Myönnän, että olen todella laiska rasvojen käyttäjä. Kasvot tietysti saavat kosteusvoideannoksensa joka pesun jälkeen, mutta muuten rasvaputelit unohtuvat avata. En pidä siitä rasvan imeytymisen odottelusta. Testasin Erisanin kosteusvoidetta iholle ja tämä oli mukavan "keveän" oloista sekä imeytyi suhteellisen nopeasti! Ei tullut tunnetta, että olisi levittänyt monen sentin rasvakerroksen joka ei ikinä imeydy. Pisteet siis tälle. Talven tullen kosteusvoide tulee välillä tarpeeseen, vaikka ihoni harvemmin kuivalta tuntuu. Tytölläkään ei ole koskaan iho-ongelmia ollut, mutta tämä sopii myös lapsille ja herkälle iholle. 

Suihkusaippua myös soveltuu koko perheen käyttöön ja on itsessään jo ihoa hellivä ja kosteuttava, sisältäessään 33% kosteusvoidetta. Molemmat tuotteet ovat hajusteettomia, väriaineettomia ja parabeenittomia. 


Pyykinpesutabletit olivat mielenkiintoinen tuttavuus ja nämä niin ikään sopivat koko perheen pyykinpesuun. Helppokäyttöiset tabletit lisätään pyykkikoneeseen, niitä laitetaan yksi tai kaksi kappaletta pyykin määrästä riippuen. Pyykit vain tablettien päälle ja kone pyörimään. Meillä onkin ennestään ollut Erisanin hajusteettomat, nestemäiset pesuaineet käytössä, mutta tablettien kanssa ei tarvitse mittailla nesteitä säiliöihin. joten se tuo nopeutta pyykinpesuun. Pesutabletit eivät sisällä hajusteita, väriaineita, zeoliittia eikä fosfaattia. Tuotteelle on myönnetty Pohjoismainen Ympäristömerkki. 

Meillä kaikkien pyykit pestään hajusteettomilla aineilla. Nykyään tuntuu, että hajustettujen pesuaineiden tuoksu on todella voimakas ja joskus ne ovat aiheuttaneet iholleni kutinaa. 

Erisan järjestää Mammalandian seuraajille arvonnan, johon voit osallistua TÄÄLLÄ! Kuusi onnekasta voittaa tämän saman hellyydenosoituksen itselleen, aikaa osallistua on 7.10. asti!  




Yhteistyössä Erisan ja Mammalandia (Facebook). Tuotteet saatu blogin kautta.

Hallitsematon kaaos




Viimeistä viikonloppua kotiäitinä viedään. En ole vielä ollenkaan sisäistänyt sitä tosiasiaa, että maanantaina nyt sitten oikeasti palaan töihin. Hoitovapaalla viikonpäivätkin ovat olleet välillä ihan sekaisin, joten välillä mietin edelleen, että montakos päivää sitä vielä vapaata onkaan. Sitten iskee todellisuus, ei tosiaan montaa. Voi haikeus!

Torstaina kävin laittamassa kulmat kuntoon ja eilen istahdin parturin penkkiin. Äitini on ollut Neelaa hoitamassa ja hänet tuntien on myös juostu kaupungilla noin tuhat paikkaa tunnissa. Okei, halusin kyllä itsekin kiertää vähän kauppoja ja löytyikin pari uutta juttua omaan vaatekaappiin ja Neela sai kahdet uudet kengät. Vitsi, miten vaikeaa tuo kengän osto pienelle on! Ikä alkaa ilmeisesti painaa, kun tunsi olevansa aivan poikki syömään päästyämme. 

Tukka lyhentyi aika rajusti, tämän postauksen kuvat ovat otettu pari päivää takaperin, joten näissä muistellaan vielä vanhaa, pitkää tukkaa. Vaatiihan tämä longbob nyt hieman totuttelua alkuun, mutta uskon että tulen vielä ihastumaan helppouteen, kihartamisessakaan ei kauaa ehdi vanheta. Seuraava aika varattiin jo joulukuulle, jossa vielä kirkastellaan väriä ja laitetaan tummempaakin joukkoon. Nämä kuvat otimme kaupungin laidalla kauppareissulla. Ilma alkaa olla jo aika kirpeän viileä eikä tuo kuvissa hehkuva auringon valokaan enää kauheasti lämpimiä säteitä lähetä.

Neelalle olisi myös talvihaalarin osto edessä. Ostimme keväällä valmiiksi Reiman ihanan puvun, mutta tytön kasvu ei olekaan ollut järin nopeaa ja puku on vielä liian suuri. Täytyy katsoa jos se pääsisi uuteen kotiin ja itse joudun metsästämään meille uutta. Luulin, että päästään helpommalla kun on se haalari jo, mutta ei tietenkään. Tässä kylässä on vielä niin pienet valikoimat, että sekin hankaloittaa asiaa.




Sain tehtyä vihdoin objektiivikaupat! Löysin sen lelun mitä etsinkin, valovoimaisen, 30mm. linssin ja nyt se on tulossa minulle!

Olen lähdössä pian pyörähtämään kaupungissa (taas vanhaa viedään!) lastenpäivillä. Muuten varmasti viikonloppu menee aika pitkälle rennosti kotona ja henkisessä valmistautumisessa töihin. Muutama kuvaushomma pitäisi hoitaa tänne blogin puolelle, jos saisi uudesta tukastakin napsittua muutamat ruudut. Meillä on vallinnut otsikon mukaiset tunnelmat kotona viime päivinä, taapero on tehokkaasti levittänyt omat, että toisten tavarat ympäri asuntoa. Välillä se huvittaa, mutta siinä vaiheessa jo vähän itkettää, kun olemme lähdössä ovesta ulos, eikä yhdellekään tytön sukalle löydy paria ja toista kenkääkin saa etsiä minuutin jos toisen. Pitäisi keksiä vähän uusia säilytysratkaisuja pienten näppien ulottumattomiin. Saimme eilen illalla jo suurimman osan tavaroista oikeille paikoilleen, mutta kuinkahan pitkään ne niillä pysyvät? Jospa edes siihen asti, että ehtii vähän imuria heiluttaa, kun lattiapinnat ovat näkyvissä. Onhan tässä jo tehtävälistaa viikonlopulle ihan mukavasti.






Marraskuussa koittava päiväkotitaival



Aihe, jonka kirjoittamista olen vältellyt. Enää ei aika anna paljon armoa, vaan kohta se on käsillä. Arki. Päiväkoti. Ennen lapsia taas mielikuvat lapsensa hoitoon viemisestä ovat olleet niin erilaiset. Siinä kun se oma lapsi sitten on ja olet yli vuoden ollut hänen kanssaan kotona, tuntuukin se hoitoon jättäminen kovin ahdistavalta. 

Jos taloudellinen tilanne olisi vakaa eikä raha-asiat ahdistaisi, (missä viivyt, lottovoitto?) olisin kotona pidempään. Valtiomme tekee vain asian aika mahdottomaksi juurikin tämän asian vuoksi. Toisaalta välillä rankkoina aikoina ja suuritarpeisen taaperon suuritarpeisena päivinä olen ollut valmis lähtemään jo töihin. Mutta uskon arjen lyövän kuitenkin kasvoihin aika suurella nyrkillä. Jos nyt kotona ollessaan vuorokauteen kaipaisi lisätunteja, mitä se tulee olemaan sitten kun arki vasta kunnolla on täällä? 

Meillä on ollut tällä hetkellä seesteinen kausi. Tai no ainakin seesteiset kaksi viikkoa. Taapero on ollut hyvällä tuulella, kotielämä pelkkiä haleja, leikkiä ja hassuttelua. Aamupalapöydässä on istunut iloinen taapero ja hän on touhunnut hetkisiä myös itsekseen. Olen jopa saanut varttitunnin aikaa meikkaamiseen ilman että täytyy keskeyttää useita kertoja. Jos tämä olisi tällaista aina, tai edes 85% ajasta, epäilen olisinko koskaan menettänyt hermojani, tiuskinut tai valittanut kotiäitiydestä. Tulee vain entistä haikeampi olo töihin paluusta näin mukavien päivien aikaan. Toivottavasti tämä tuuli kuitenkin jatkaa puhaltamista, kaikesta huolimatta. Ei tarvitsisi miettiä, onko tytöllä refluksivaivaa vai taas jokin ihme-kausi, joka tekee erityisen kärttyisäksi.


Itse aloitan työt maanantaina. Tonista kuoriutuu koti-isä kuudeksi viikoksi ja taaperon hoitotaival alkaa marraskuun alussa, tyttö on silloin vuoden ja viisi kuukautta. Ajattelin joskus, että kyllä vuoden ikäinen on jo sopivan ikäinen menemään hoitoon. Nyt näen hänet vielä niin kovin pienenä. Hän ei täysin voi ymmärtää, miksi hänet jätetään hoitopaikkaan eikä käsitä ajankulua. Voin vain odottaa, kuinka ikävää on ensimmäisinä päivinä ja viikkoina jättää pieni vieraalle hoitajalle, lähteä ovesta pahimmassa tapauksessa hätääntyneen itkun saattelemana.

Jotain hyvääkin tässä Neelan kannalta kuitenkin on, sillä omassa työsopimuksessa on tunteja sen verran, että jää yleensä kolme, joskus ehkä neljäkin vapaapäivää viikolle. Viikonloput tyttö saa olla kotona, koska Tonilla ne ovat aina vapaat. Lisäksi sitten vielä ne minun vapaani viikolla, joten täysiä viikkoja hoidossa ei yleensä tule. Suurimmaksi osaksi minun työni on iltavuoroa ja vaikka se harmittaakin, on se tytön kannalta ehkä ihan hyväkin juttu. Toni on kolmelta kotona ja hakee tytön, parhaimmillaan hoitotunteja on kertynyt vain tunti tai pari. Tästä päästään kuitenkin taas seuraavaan harmituksen aiheeseen. Rahaan. Me, jos joku olisimme sellaisessa tilanteessa, että tuntiveloitteiselle päivähoidolle olisi tarvis. On kohtuutonta, että lapsi on toisinaan hoidossa hädin tuskin tunnin verran ja maksamme silti koko hoitopäivän hinnan. Enkä halua viedä lasta hoitoon itse ollessani kotona, näin pientä varsinkaan. 

Meillä myös Tonin kanssa tulee olemaan niin erilainen työrytmi, että sekin varmasti aiheuttaa päänvaivaa. Toinen lähtee toisen tullessa ja jäädessä lapsen kanssa kotiin. Kummallekaan ei kauheasti jää mahdollisuuksia omaan aikaan tai harrastuksiin, muutoin kuin minun vapaapäivinäni. Lisäksi olisi mukava touhuta ja ulkoilla iltaisin yhdessäkin, siinä vaiheessa kun tulen itse töistä kotiin, tyttö on jo iltatouhuissa ja juuri menossa nukkumaan.



Meillähän oli alunperin haaveena perhepäivähoito. Naapurissamme vielä asuu sellainen ja alkukesästä hän kertoi, että yksi paikka syksyksi saattaisi vapautua. Puhetta oli myös , että satunnaiset kuuden aamutkin järjestyisivät, jos minulle sattuisi aamuvuoro. Tämä kuitenkin kariutui, koska paikkaa ei sitten vapautunutkaan. Kaupungin varhaiskasvatukseen puhelua ja juteltuani vahvistui, että perhepäivähoito kuitenkin aiheuttaisi ongelmia, jos aikaisia aamuja tulisi olemaan. Haluaisin itse tehdä aamuvuorojakin, mutta sellaisia on minulle töissä tarjolla hyvinkin satunnaisesti, jos ollenkaan. En kuitenkaan haluaisi päivähoidon takia kieltäytyä, jos niitä sattuisi tulemaan.

Perhepäivähoito olisi mielestäni ollut näin pienelle paljon parempi vaihtoehto. Tyttö ei vielä tarvitse kauheata viriketulvaa tai suurta määrää leikkikavereita. Pieni ryhmä, kodinomaisuus ja yksi, tuttu hoitaja olisi kuulostanut mukavalta. Ehtivätkö päiväkodin hoitajat kiireiltään kuunnella, mitä näin pieni yrittää elekielellään kertoa? Jääkö hän muiden jalkoihin? Kolmevuotiaana kun osaa jo arvostaa kavereita ja vauhtia on jo eri tavalla, päiväkoti olisi silloin voinut kilpailla perhepäivähoidon kanssa. Pelkään myös jo valmiiksi sitä pöpöjen määrää, täiepidemioista puhumattakaan!

Meille on varattu päiväkodista tutustumisaika lokakuun puoleenväliin. Täytyy pitää peukkuja, että paikka on mukava ja voin haudata ikävät ennakko-odotukset päiväkodista.


Onko teillä teillä samanikäisiä päiväkodin aloittaneita? Tai muita, jotka pian aloittaa? Mitä ajatuksia itsellänne on hoidon suhteen? 


Kuppi kahvia? Kofeiinilla vai ilman?





Kahvihetket ovat hivuttautuneet salakavalasti tärkeäksi osaksi päivääni. Olen kyllä satunnaisesti juonut kupillisen silloin tällöin jo vuosia, mutta näin vanhempainvapaalla se aamukahvi on vieläkin tärkeämmässä roolissa heräämisen kannalta. Lisäksi kahvinkeitin porisee meillä alkuillasta, joskus kolmaskin kuppi juodaan vieraita saadessamme ja mummulaviikonloppuina herkkujen kanssa. 

Valkoinen risti lähetti minulle yhteistyön merkeissä kaksi kahvipakettia. Toinen on tummapaahtoinen Jacobs Krönung ja toinen kofeiiniton tuttavuus, Café Hag. 

Saksalaisen Jacobs Krönungin paahtoaste vastaa suomalaisella asteikolla numeroa kolme. Valmistuksessa käytetään erittäin laadukkaita Arabica -papuja ja tämä on euroopan myydyin suodatinkahvi. Tummemman paahdon kerrotaan olevan vatsalle lempeämpi pidemmän paahtoajan vuoksi, jolloin papujen hapot ja kuona-aineet vähenevät. Jauhatus kahvissa on hyvin hienoa, johon myös kiinnitin itse heti huomiota. Tämän ansiosta kahvi on riittoisampaa. 

Kahvi maistui lupauksen pitäen täyteläiselle ja olemme viettäneet Jacobsin kanssa jo useamman mukavan kahvihetken. 



Kofeiiniton kahvi sitten, sellaiseen en varmasti itse olisi tullut kaupassa tarttuneeksi. Joskus olen miettinyt, että pitäisikö imetysaikana tuota kofeiinin määrää tarkkailla ja raskausaikana en kolmea kuppia uskaltanut juoda. Ei tullut missään vaiheessa mieleeni kofeiiniton kahvivaihtoehto. Illalla myöhään kahvihampaan kolotukseen saa tästä myös apua. Olen huomannut, että mikäli on aikainen herätys ja iltakahviaika myöhästynyt, on haastavaa saada unen päästä kiinni. Suhtauduin tähän hieman varauksella, mutta vaikka kuinka makuhermojani aktivoin, kahviltahan se maistui. En ole mikään asiantuntija kahvimakujen suhteen, mutta en kyllä huomannut eroa kofeiinikahviin. Samat kommentit sain miehen suusta. 

Café Hagin juuret ovat myöskin Saksassa ja kofeiini poistetaan pavuista ennen paahtamista, menetelmä on kahvin luojan, Ludvig Roseliuksen kehittämä.

Montako kuppia siellä kuluu päivässä ja onko esittelemäni kahvit tuttuja?

Yhteistyössä Valkoinen risti sekä Mammalandia (facebooksivut täällä)




8 syntiä - bad mom haaste


Mammablogeissa on kiertänyt Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen -blogissa aloitettu haaste, joka on ilmeisesti saanut alkunsa Bad Moms -leffasta. En ole kyseistä pätkää itse päässyt katsomaan eikä se taida täällä enää teatterissakaan pyöriä. On siis odotettava että se ilmestyisi Makuunin hyllylle. Listasin odotellessani kuitenkin omat suurimmat syntini äitinä, olkaa hyvä!

  • Minun hermoni eivät ole lehmäeläimen kaltaiset, välillä taannun itsekin lapsen tasolle. Vaikka kuinka yritän laskea kymmeneen ja pysyä rauhallisena, lopulta tiuskin ja kiukuttelen itsekin. Kierre on valmis, taaperon kiukku ei ainakaan yhtään vähene omalla esimerkilläni.
  • Lapseni on saanut maistaa jäätelöä ja pullaa. Alkuperäinen tarkoitus oli, että yritämme pitää lapsen mahdollisimman pitkään erossa sokerista, helpommin sekin on sanottu kuin tehty. Sokerivälipaloja kartan kuitenkin viimeiseen asti ja siitä olen onnistunut pitämään kiinni. En halua totuttaa lasta sokeripitoisiin jugurtteihin tai makuviileihin. Luonnonjugurttia olen opetellut syömään itsekin marjojen kanssa ja se maistuu myös tytölle.
  • Kodin siivoaminen on valunut jostain syystä tärkeysjärjestyksessä jonnekin ruohonjuuritasolle. Lattiapintaa on välillä vaikea erottaa leluilta ja viimeisin pölyjen pyyhintäkin on vain hatara muisto.
  •  D-vitamiini unohtuu välillä päiväksi. Joskus ehkä kahdeksikin. Vai peräti viikoksi?
  • Kärsin monien muiden äitien tapaan lievästä someholismista. En tunnusta kuitenkaan nenäni liimautuvan luuriin hiekkalaatikolla tai leikkiessämme tytön kanssa. En edes pysty keskittymään someen niin, että unohdan ympäristöni enkä huomaisi tytön ottavan kontaktia. Välillä on kuitenkin  pakko vilkaista mitä facebookissa tapahtuu.
  • Meillä ei ole tehty itse vauvalle soseita, enkä pode siitä huonoa omaatuntoa. Vieläkin turvaudumme monesti purkkiruokiin ja itse kokkailen peruskotiruokaa, kuten makaronilaatikkoa tai jauhelihakastiketta. Ilman mitään hifistelyjä.
  • Nykyään ilmeisesti perusjuttu on täyttää lapsensa vaatekaappi Mini Rodinilla, Pomp de Luxilla, Noshilla ja mitähän näitä nyt on. Voin kertoa, että miellä suositaan ihan H&M:ää ja Lindexiä. Kirpparilta voin merkkilöytöjä välillä tehdä, mutta uutena en ole vielä raaskinut kolmenkympin bodyyn sijoittaa.
  • En osaa neuloa villasukkia, lapasia enkä ole ollenkaan innostunut käsitöistä. Onneksi on mummut ja sisko. :)

Löytyikö yhtäläisyyksiä? Oletko tehnyt oman listan?

Kolme kuukautta bloggaamista

Pian tulee kolme kuukautta täyteen, kun painoin ensimmäisen postaukseni julkaisunappia. Blogin pystyyn laittaminen oli pyörinyt satunnaisesti mielessäni, kunnes en enää voinut vastustaa kiusausta. Tiesin, että tämä harrastus vie paljon aikaa, mutta tässä yhdistyy ne tärkeimmät asiat minkä parissa viihdyn, joten toivoin aikaa jostain löytyvän. Vähän mietitytti myös riittäisikö minulla tarpeeksi sanottavaa tuikitavallisen elämäni kanssa. 

Tykkään itse lukea blogeja, joiden kirjoittajiin voi helposti samaistua. He inspiroivat minua jollakin tavalla, mutta aiheet ovat tavallista, epätäydellistä elämää. Ehkä heillä on kaunis koti, mutta ei sisustuslehden sivulta repäisty. Ehkä heillä on inspiroiva tyyli, mutta sopivan arkinen, kuten itsellänikin. Ehkä heillä on kauniita valokuvia. Tai ehkä he kirjoittavat hauskasti ja kiinnostavista aiheista. Sellainen haluaisin oman bloginkin olevan.  En halua luoda kiiltokuvaefektiä, vaan olla rehellinen ja aito. Vaikka käytänkin aikaa teksteihin ja valokuviin, teen peruskäsittelyt jokaiseen valokuvaan, pyrin silti tuomaan myös sitä realismia ja arkisuutta esiin oman fiiliksen mukaan. Välillä voin kuvata lapsiperheen kaaosta, välillä kotia parhaimmillaan siivouksen ja järjestelyn jäljiltä.

Kristae kirjoitti hyvän tekstin "feikeistä bloggaajista." Itsekin myönnän ottavani joskus lukemattoman määrän kuvia ja lopulta perfektionismin puuskissani en kelpuuta yhtäkään. Sitä on liian kriittinen itselleen. Ei minua lukemissani blogissa ole haitannut pienet ylivaloitukset tai taustalla seisova tolppa. Fiilis ja tunnelman välittyminen kuvasta on tärkeämpää. Itse sitä vaan huomaa ne omat virheensä ja yleensä nostaa rimansa hieman liian korkealle. On muistutettava itselleen tekevänsä tätä rajallisen aikansa puitteissa. Aluksi blogin perustettuani ajattelinkin valokuvaavani tänne rennolla asenteella, mutta pikkuhiljaa oma vaatimustasoni nousi. Haluanhan kuitenkin olla harrastuksessani mahdollisimman hyvä. Kristan tekstissä aloin kuitenkin miettiä eritoten muotibloggaajien salattua elämää. Vai että kuvata nyt lainavaatteita ominaan, käydä välillä vaihtamassa vetimet ja kuvata kahdeksan asua putkeen "päivän asuna?" Ei kyllä minusta olisi sellaiseen! Ymmärrän että muotiblogit tarjoavat parhaillaan samanlaista inspiraatiota mitä muotilehtien sivuilla, varmasti sellaisellekin löytyy oma lukijakuntansa. Omasta mielestäni bloggaajasta vain katoaa jollain lailla uskottavuutta, rehellisyyttä ja aitoutta siinä samalla.

Halu kehittyä tässä hommassa on kova. Netti on täynnä toinen toistaan laadukkaampia blogeja ja joukosta erottumisen tiesinkin olevan hankalaa. Vaikka kuinka väittäisi itselleen olevan ihan sama, onko lukijoita yksi vai tuhat, uudet seuraajat kanavilla saavat kyllä suuren piristyksen päivään! Olen todella otettu myös ihanista kommenteista joita olen saanut, suurkiitokset!

Heinäkuussa Mammalandia haki riviinsä uusia bloggaajia ja kävikin niin, että pääsin heidän joukkoonsa. Olin tästä tavattoman iloinen ja olen edelleen. Porukka on hyvä ja muihinkin bloggaajiin on ryhmän kautta päässyt tutustumaan. Yhteisön kautta pääsen myös tekemään kaupallisia yhteistöitä ja testaamaan mielenkiintoisia tuotteita. 

Töihin paluuni tapahtuu viikon päästä. Jaksan vakaasti toivoa ja uskoa aikani riittävän tähän blogiharrastukseen, vaikkakaan en uskalla luvata ihan samanlaista postaustahtia mitä tähän asti. Alkuun menee varmasti myös hetki totutella uudenlaiseen arkeen, ennen kuin kirjoittelu taas löytää kunnolla oman paikkansa.

Tästä jatketaan, kiitos teille jotka olette siellä mukana ja tervetuloa kaikki uudet! Millaiset blogit sinuun vetoavat? Arkiset ja "epätäydelliset" vai virheettömät ja photoshopatut? Ja bloggaajat, millainen haluat oman blogisi olevan?

Taaperon syysposeeraukset x 10


Pieni tyttöni pääsi äitinsä valokuvamalliksi jo viikko sitten mummulareissulla. Syksyn parhaita puolia on kaunis, värikäs luonto, joka inspiroi minua tarttumaan kameraan. Sää ja valo sattui olemaan juuri sopiva henkilökuvauksiin, joten tarvittiin kameran lisäksi vain mummu viralliseksi viihdyttäjä-assistentiksi. Keksittiin vielä ottaa kuvaukselliset maitokärryt mukaan, joka toimi myös taaperon nojailutukena ja välillä saattoi levähtää kyydissä. Onnistuneita kuvia tuli ihan mukavasti, tässä parhaimmistoa. 

Etsin edelleen järkkäriini yleisobjektiivia, en ole löytänyt vielä kriteereihini sopivaa. 50mm. objektiivi on ahdas sisätiloissa ja siksi minulla ei paljon sisäkuvia blogiin ole päätynytkään. Jospa löytäisin etsimäni ennen pitkää, jotta pääsisin kuvailemaan eloamme vähän laajemmassa perspektiivissä. Haaveena on aloittaa joskus arkikuvahaaste, joita jo monessa blogissa on ollut, mutta en pääse sitä toteuttamaan ennen linssin löytymistä. Myös jonkinlaista postaussarjaa valokuvauksesta tykkäisin kirjoitella.  













Tykkäsittekö kuvista? Oletteko itse ottaneet lapsistanne syyskuvia?

Syksyn värisissä denimeissä


Taas palaan tänne blogiin ihmettelemään samaa asiaa kuin aina, viikonloppua! Nyt on vieläpä sellainen juttu, että tämä on mammalomani toiseksi viimeinen sellainen. Uskomattomalta tuntuu, että lähdin lomalle suuren masun kanssa ja hyvästelin työkavereita. Muistan sen viimeisen työpäivän niin kirkkaan selvästi! Nyt meillä on yli vuoden ikäinen taapero ja lomailtu on yli vuosi, melkein puolitoista. Ensimmäiset työvuorotkin on saatu, voi apua. Toni jää sitten koti-isän roolia hoitamaan kuudeksi viikoksi eteenpäin, kunnes jännitetäänkin sitten seuraavaa asiaa, päiväkodin alkamista. Siitä kirjoitan vielä erikseen ajatuksia lähitulevaisuudessa. 

Kesästä jäi käteen Neelan syntymäpäivät, kahden viikon Helsinkivisiitti ja tietysti tämän blogin syntyminen. Järvivesissä en uinut kertaakaan, kai sekin voi jo jonkinlainen ennätys olla? Tykkään kyllä syksystä, varsinkin vielä kun ei ole räntää eikä liian kylmää. Ampiaiset ovat häipyneet pelottelemasta ja maisemat kylpevät väreissä. Sitten kun alkaa maisemat olla harmaita ja mustia, loskaa ja vettä tulla vaakatasossa, voitaisiinkin hypätä suoraan jouluun ja sitten tuonne maaliskuun loppupuolelle!

Syyspukeutuminen, onko mitään sen parempaa? Nilkkurit, kevyet takit, paksut huivit ja neuleet. Löysin kuvissa komeilevat Dr.denimit hiljattain. Olenkin kaivannut taas jotain uutta väriä sinisten ja mustien farkkujen rinnalle. Nyt voin maastoutua mukavasti tuonne putoileviin lehtiin ja neulasiin. Kuvien nilkkurit tuli minulle tällä viikolla H&M:ltä ja nämä on arkikäyttöön juuri sellaiset, kuin pitikin! Korkeammat korot eivät houkuttele kauppareissuilla ja usein kaupungillekin valikoituu mieluummin tennarit mukavuutensa ansiosta. Nyt on sopivat! 




Tämä aamu on mennyt tytön kanssa pakkaustouhuissa. Olemme taas lähdössä mummuloihin ja toivottamaan äidilleni syntymäpäiväonnittelut. Neela nukahti juuri päiväunille ja alan vielä kerätä viimeiset tavarat kassiin, että pääsemme lähtemään kunhan Toni tulee töistä. Taapero on ollut tänään ihan superhyvällä tuulella, tallustellut perässäni ja tuonut omia tavaroita laukkuun. Jos tällaista olisi joka päivä, töihin lähtö tuntuisi vielä haastavammalta. 

Saatiin keskiviikkona mukavia vieraita ja Neela pääsi tutustumaan vain paria kuukautta vanhempaan tyttöön ja hänen puolivuotiaaseen sisareensa. Taapero myös oppi virallisesti kävelemään, hän asteli itse huoneesta toiseen minun lahkeestani isänsä luo. Sen jälkeen on konttaaminen toisinaan vaihtunut jo omatoimisesti kävelyyn. Keskiviikkoiltana hänellä oli oikein riehakkaat iltavillit, työnsi polkuautoa aisasta ja vilisti ympäri kolmiota, törmäili ja kiljui, "aputa, aputa," luullakseni tarkoittaen "apua." 

Ensi viikon lopulla pääsenkin päivittämään tukkani kampaajan tuoliin. Edelleen olen päätymässä ratkaisuun nimeltä longbob. Saa nähdä tulenko viimehetkellä toisiin ajatuksiin. 

Edellinen postaukseni on muuten ensimmäinen kaupallinen yhteistyö, olin hyvin iloinen päästessäni mukaan testaamaan Bioswipen tuotteita. Huippua, että olen päässyt ihan oikeaan bloggaajatiimiin, Mammalandiaan mukaan ja heidän kauttaan yhteistyöhön sain mahdollisuuden. Mammalandia löytyy myös Facebookista ja marraskuussa juhlitaan yhteisön 2v. bileitä, käykää tutustumassa! :)

Mukavaa viikonloppua!









































Neule - Only, Farkut - Dr. Denim, nilkkurit - H&M. 

Luonnonmukaista ja tehokasta puhtautta BioSwipe -sarjalla


Nyt on aika ensimmäisen yhteistyöpostauksen! Pääsin testaamaan kahta HomCaren Bioswipe-sarjan tuotetta. Molempiin mukana tuli myös näppärät suihkepullot, joihin seokset tehtyään pesuaineet ovat aina valmiina. Lähdin mielenkiinnolla mukaan, lapsi- ja lemmikkitaloudessa nimittäin siivous saa uuden merkityksen. Yhä mielenkiintoisemmaksi asia muuttui tuote-esitteen luettuani. Näinkin yksinkertaisessa asiassa, kuin siivous, voi säästää luontoa valitsemalla ekologiset pesuaineet. 

Tuotteista toinen on BioSwipe Multi Clean -niminen yleispuhdistusaine. Esitteessä luvattiin pesuaineen olevan erittäin tehokas ja turvallinen ihmisille ja ympäristölle. Salaisuus piilee probiooteissa, jotka ovat bioteknologialla tuotettuja eläviä mikrobeja. Perinteisiä kemikaaleja ole käytetty lainkaan. Pesuainetta säännöllisesti suihkien hyvät bakteerit valtaavat elintilan pahisbakteereilta! 

Ja se toinen tuote on BioSwipe Fresh Air -hajunpoistajasuihke. Tämäkin oli meille hyvin mielenkiintoinen tuttavuus ja olenkin tuntenut tarvitsevani tällaista! Lupauksena neutralisoida pahat hajut pitkävaikutteisesti. 




Sumutepulloissa on varsin selkeät merkinnät, kuinka paljon pesuainetta ja raikastetta pulloon lorautellaan veden sekaan. Eipähän mene aineita hukkaan! 

Olen toivottoman laiska pölyjen pyyhkijä, mutta kun pakollinen paha on edessä, tykkään käyttää pesuainetta kodin pintoihin tv-tasosta lähtien. Olenkin nyt vakuuttunut siitä, ettei tarvita enää vesisankoa, vaan voin ainoastaan kastella luutua, ottaa Multi Clean -pullon toiseen käteen ja ryhtyä hommiin. Lapsen ja lemmikkien takia myös on mukavaa, että tuote on 100% turvallinen. 

Olen käyttänyt yleispuhdistusainetta kaikkiin pintoihin, keittiöstä vessan tasoihin ja altaaseen. Tehokkuudessa ei valittamista, hanat sai kiiltämään ja ruokapöydän puhtaaksi. Vähän pinttyneemmätkin tahrat sai tasoilta hyvin pois. Olen siis positiivisesti yllättynyt tuotteen tehokkuudesta. Lisäksi pesuaineen ympäristöystävällisyys saa lämpimiä kiitoksia, ylikulutetun maapallomme puolesta ekologiset valinnat ovat tärkeitä. 

Hajunpoistajasuihke pääsi myös heti käyttöön. Meillä ei ole erillistä vaipparoskista enkä tähän päivään mennessä ole saanut hommattua roskista edes vessaan, joten keittiön roskikset toimivat ainoana paikkana jätteille. Ne toki tyhjennetään lähestulkoon päivittäin, mutta välillä tunkkainen haju on kotiin tullessa ensimmäinen vastaantulija. Suihkeesta tulee mieleen raikkaan pesuaineen tuoksu. En kuitenkaan huomaa sen tuoksuvan voimakkaana muuten kuin tuoksutellessani heti suihkuttamisen jälkeen. Mieheltä kommentteja huoneilman tuoksuista olen hänen töistä kotiutuessaan kysellyt, hänelle ole kuulemani mukaan ole tullut mitään merkintöjä hajuaistiin. Pitänee siis minkä lupaakin, vieden hajut mennessään.



Kaikenkaikkiaan tuotteet olivat positiivinen kokemus. BioSwipen avainsanoja ovat tehokkuus, taloudellisuus ja turvallisuus. Ensimmäinen kohta on ainakin itselleni siivouksessa se pääasiallinen juttu, keittiön on puhdistuttava ilman hikipäässä hinkkaamista ja siinä tuote pitää hyvin lupauksensa. Koska tiivisteitä tulee veteen laimennettuna hyvin vähän, pullot ovat todella riittoisia, joten taloudellisuuskin toteutuu. Turvallisuudessakaan en lähde väittämään vastaan. ;)

Ainoana miinuspuolena voisin pitää sitä, ettei näitä onnistu sieltä lähikauppareissulta kahmaista kärryynsä. Jälleenmyyjiä löytyy kuitenkin ympäri Suomen ja lähimmän voi tarkastaa HomCaren verkkosivuilta, josta tuotteita onnistuu myös tilata.

Sarjaan kuuluu vielä saniteettitilojen puhdistusaine sekä pyykinpesuaine, jotka vaikuttavat yhtä mielenkiintoisilta tuotteilta.

Yhteistyössä mukana HomCare, (facebooksivut löydät täältä), sekä Mammalandia (jonka facebooksivut täällä). Tuotteet saatu blogin kautta.

Onko siellä kokemuksia tästä sarjasta?