Kaksplus.fi

Aamujen sietämätön vaikeus




Aamut eivät ole koskaan olleet se minun palani kakkua. Voinkin täten todeta olevani enemmän iltaihminen ja lapsenikin on taipuvaisempi myöhäisempään rytmiin. Aamulla käyntiin pääseminen vie aikaa, pienikin ponnistus juuri herättyäni tuntuu suurelta ja stressiä aiheuttaa, jos pitää ehtiä johonkin ennen puoltapäivää. 

Luin ajatuksia herättävän jutun aiheesta ja monessa kohtaa olin samaa mieltä. Olen tuntenut syyllisyyttä pitkään nukkumisesta ja tuntuu, ettei se ole "sallittua" lapsiperheessä. Lapsen kanssa kuuluu herätä ennen kukon laulua ja nukkumaanmeno heti sen Pikkukakkosen jälkeen! 

Tällä hetkellä meillä siis herätään yleensä 8-10 välillä, mutta jos vähänkään yrittäisin, saisin tuon rytmin luultavasti helposti myöhäisemmäksi. Joskus tilanne oli se, että vauva kukkui kahteen asti yölle ja heräili aamuihmisten lounasaikaan. Monet varmasti kauhistelevat nykyistäkin rytmiä, tuohon aikaanhan pitäisi olla jo pihalla lapsen kanssa! Mutta miksi? Aamu-unisuus on meillä geeneissämme, tai niin ainakin monet tutkimukset väittävät. En ole koskaan tottunut aikaisin heräämisen rytmiin, mutta pystyn siihen monien torkutteluiden ja päässä käytyjen eipäsjuupas-taisteluiden jälkeen. Se kellon soiminen aikaisin on vaan niin kertakaikkisen kamala asia. 

Halusin korjata rytmiämme aikaisemmaksi sen vuoksi, että halusin tytön yöunille nukahdettua hetken omaa aikaa. Tällä hetkellä hän nukahtaa 22 tienoilla ja vaikka itse valvon pari tuntia, saan silti riittävän määrän unta, ainakin yleensä. Jos en vahingossa lipsu omasta nukkumaanmenoajastani ja jos ei taaperon uni lopu liian aikaisin. Nyt rytmimme on kuitenkin sopiva. Vaikka kahdeksan herätykset tekevätkin vähän kipeää, virkistyn suhteellisen nopeasti. Kymmeneltä jo herätys sujuu melkein vaivattomasti! Heräsinpä miten myöhään tahansa, luultavasti joka tapauksessa aamutoimet ovat osaltamme hitaita ja pyörin keittiössä järki jäässä aamupalapöytää kattaessa. Pikkuhiljaa käynnistyn kun saan naamaani viileää vettä ja sisuksiini ison kupin kahvia. Rytmimme on hyvä myös siinä mielessä, ettei unitunteja tule myöskään liikaa. Jos nukun yli yhdeksän tuntia, väsyttää entistä enemmän ja koko päivän on todella nuutunut fiilis.



Perhe-elämä totta tosiaan pyörii aamuihmisten ympärillä, se on helppo huomata. Perhekahvilat pyörivät siihen aikaan kun me avataan vasta silmiämme ja monesti leikkitreffeillekin on kysytty jo ennen puoltapäivää. Tietysti valtaosa ihmisistä on niitä aamuvirkkuja, mutta välillä tuntuu että meidät iltaihmiset yritetään väkisin saada muuttamaan rytmimme, vastoin omaa sisäistä aikatauluamme. Jotkut ihmettelevät hyvinkin paljon, jos lapsi menee nukkumaan vasta kymmeneltä tai jopa myöhemmin, koska lapsenhan kuuluisi vetää sikeitä jo yhdeksään mennessä. 

Töissä haluaisin tästäkin huolimatta tehdä aamuvuoroja enemmän. Työpäivä on jo hyvissä ajoin pulkassa, saa illan pyhittää omille menoille ja vapaa-ajalle. tarvimatta stressata enää töistä. Iltavuorossa taas aamu vierähtää unten mailla ja hitaasti heräten, sitten on jo aika valmistautua töihin ja katsella kelloa, milloin on lähdettävä. Työpäivän jälkeen on jo niin myöhä, ettei vapaa-ajan menoja siihen aikaan ole, joten yleensä päätyy iltapalan ja suihkun kautta hetkeksi sohvalle ennen nukkumaanmenoa. Kuusituntinen työpäiväkin tuntuu illassa paljon pidemmältä, mitä aamulla! 

Äitiyslomalla ollessanikin on tuntunut jollain tapaa väärältä, jos kello näyttää liikaa silmämme avatessa. Vaikka mitä väliä sillä edes on? Rytmeistä ehtii varmasti stressata vielä tarpeeksi arjen alkaessa, ja mikäli se siellä geeneissämme on, turha on harmitella myöskään sitä, että lapsen kuuluisi johonkin tiettyyn rytmiin tottua.


Löytyykö muita aamu-unisia ja myöhäisemmässä rytmissä eläviä? Oletko kokenut rytmissä haasteita?

4 kommenttia

  1. Olen ollut aina kova nukkumaan ja olen aina tarvinnut kunnon unet. Aikaiset aamut eivät ole yhtään mun juttuja, torkun aina viimeiseen saakka ja sitten tulee kiire. Voisin toki mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta kun on ihana viettää myös aikaa kahden miehen kanssa kun lapset jo nukkuu. Ei helppo yhtälö! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itelläkin tulee kyllä valvottua usein liian myöhään ja nyt syksyllä kun tulee telkkaristakin taas vaikka mitä, menee varmaan niitäkin katsoessa sitten aikaa. :D

      Poista
  2. Meillä ollaan aamuvirkkuja ja perhekahvilat ja sun muut alkavat liian myöhään meidän aikatauluihin. Meillä siinä 9 aikaan on jo päikkärit! Eli tavallaan ymmärrän tuon aikataulu "ongelman" vaikka meillä se onkin vähän toiseen suuntaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, monesti olen toivonut, että itselläkin olisi aikaisempi tämä sisäinen kelloni. Olisi ihana nauttia niistä aikaisista aamuista mutta todellisuudessa en tule koskaan nauttimaan. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi <3