Hallitsematon kaaos




Viimeistä viikonloppua kotiäitinä viedään. En ole vielä ollenkaan sisäistänyt sitä tosiasiaa, että maanantaina nyt sitten oikeasti palaan töihin. Hoitovapaalla viikonpäivätkin ovat olleet välillä ihan sekaisin, joten välillä mietin edelleen, että montakos päivää sitä vielä vapaata onkaan. Sitten iskee todellisuus, ei tosiaan montaa. Voi haikeus!

Torstaina kävin laittamassa kulmat kuntoon ja eilen istahdin parturin penkkiin. Äitini on ollut Neelaa hoitamassa ja hänet tuntien on myös juostu kaupungilla noin tuhat paikkaa tunnissa. Okei, halusin kyllä itsekin kiertää vähän kauppoja ja löytyikin pari uutta juttua omaan vaatekaappiin ja Neela sai kahdet uudet kengät. Vitsi, miten vaikeaa tuo kengän osto pienelle on! Ikä alkaa ilmeisesti painaa, kun tunsi olevansa aivan poikki syömään päästyämme. 

Tukka lyhentyi aika rajusti, tämän postauksen kuvat ovat otettu pari päivää takaperin, joten näissä muistellaan vielä vanhaa, pitkää tukkaa. Vaatiihan tämä longbob nyt hieman totuttelua alkuun, mutta uskon että tulen vielä ihastumaan helppouteen, kihartamisessakaan ei kauaa ehdi vanheta. Seuraava aika varattiin jo joulukuulle, jossa vielä kirkastellaan väriä ja laitetaan tummempaakin joukkoon. Nämä kuvat otimme kaupungin laidalla kauppareissulla. Ilma alkaa olla jo aika kirpeän viileä eikä tuo kuvissa hehkuva auringon valokaan enää kauheasti lämpimiä säteitä lähetä.

Neelalle olisi myös talvihaalarin osto edessä. Ostimme keväällä valmiiksi Reiman ihanan puvun, mutta tytön kasvu ei olekaan ollut järin nopeaa ja puku on vielä liian suuri. Täytyy katsoa jos se pääsisi uuteen kotiin ja itse joudun metsästämään meille uutta. Luulin, että päästään helpommalla kun on se haalari jo, mutta ei tietenkään. Tässä kylässä on vielä niin pienet valikoimat, että sekin hankaloittaa asiaa.




Sain tehtyä vihdoin objektiivikaupat! Löysin sen lelun mitä etsinkin, valovoimaisen, 30mm. linssin ja nyt se on tulossa minulle!

Olen lähdössä pian pyörähtämään kaupungissa (taas vanhaa viedään!) lastenpäivillä. Muuten varmasti viikonloppu menee aika pitkälle rennosti kotona ja henkisessä valmistautumisessa töihin. Muutama kuvaushomma pitäisi hoitaa tänne blogin puolelle, jos saisi uudesta tukastakin napsittua muutamat ruudut. Meillä on vallinnut otsikon mukaiset tunnelmat kotona viime päivinä, taapero on tehokkaasti levittänyt omat, että toisten tavarat ympäri asuntoa. Välillä se huvittaa, mutta siinä vaiheessa jo vähän itkettää, kun olemme lähdössä ovesta ulos, eikä yhdellekään tytön sukalle löydy paria ja toista kenkääkin saa etsiä minuutin jos toisen. Pitäisi keksiä vähän uusia säilytysratkaisuja pienten näppien ulottumattomiin. Saimme eilen illalla jo suurimman osan tavaroista oikeille paikoilleen, mutta kuinkahan pitkään ne niillä pysyvät? Jospa edes siihen asti, että ehtii vähän imuria heiluttaa, kun lattiapinnat ovat näkyvissä. Onhan tässä jo tehtävälistaa viikonlopulle ihan mukavasti.






6 kommenttia

Kiitos kommentistasi <3