Marraskuussa koittava päiväkotitaival



Aihe, jonka kirjoittamista olen vältellyt. Enää ei aika anna paljon armoa, vaan kohta se on käsillä. Arki. Päiväkoti. Ennen lapsia taas mielikuvat lapsensa hoitoon viemisestä ovat olleet niin erilaiset. Siinä kun se oma lapsi sitten on ja olet yli vuoden ollut hänen kanssaan kotona, tuntuukin se hoitoon jättäminen kovin ahdistavalta. 

Jos taloudellinen tilanne olisi vakaa eikä raha-asiat ahdistaisi, (missä viivyt, lottovoitto?) olisin kotona pidempään. Valtiomme tekee vain asian aika mahdottomaksi juurikin tämän asian vuoksi. Toisaalta välillä rankkoina aikoina ja suuritarpeisen taaperon suuritarpeisena päivinä olen ollut valmis lähtemään jo töihin. Mutta uskon arjen lyövän kuitenkin kasvoihin aika suurella nyrkillä. Jos nyt kotona ollessaan vuorokauteen kaipaisi lisätunteja, mitä se tulee olemaan sitten kun arki vasta kunnolla on täällä? 

Meillä on ollut tällä hetkellä seesteinen kausi. Tai no ainakin seesteiset kaksi viikkoa. Taapero on ollut hyvällä tuulella, kotielämä pelkkiä haleja, leikkiä ja hassuttelua. Aamupalapöydässä on istunut iloinen taapero ja hän on touhunnut hetkisiä myös itsekseen. Olen jopa saanut varttitunnin aikaa meikkaamiseen ilman että täytyy keskeyttää useita kertoja. Jos tämä olisi tällaista aina, tai edes 85% ajasta, epäilen olisinko koskaan menettänyt hermojani, tiuskinut tai valittanut kotiäitiydestä. Tulee vain entistä haikeampi olo töihin paluusta näin mukavien päivien aikaan. Toivottavasti tämä tuuli kuitenkin jatkaa puhaltamista, kaikesta huolimatta. Ei tarvitsisi miettiä, onko tytöllä refluksivaivaa vai taas jokin ihme-kausi, joka tekee erityisen kärttyisäksi.


Itse aloitan työt maanantaina. Tonista kuoriutuu koti-isä kuudeksi viikoksi ja taaperon hoitotaival alkaa marraskuun alussa, tyttö on silloin vuoden ja viisi kuukautta. Ajattelin joskus, että kyllä vuoden ikäinen on jo sopivan ikäinen menemään hoitoon. Nyt näen hänet vielä niin kovin pienenä. Hän ei täysin voi ymmärtää, miksi hänet jätetään hoitopaikkaan eikä käsitä ajankulua. Voin vain odottaa, kuinka ikävää on ensimmäisinä päivinä ja viikkoina jättää pieni vieraalle hoitajalle, lähteä ovesta pahimmassa tapauksessa hätääntyneen itkun saattelemana.

Jotain hyvääkin tässä Neelan kannalta kuitenkin on, sillä omassa työsopimuksessa on tunteja sen verran, että jää yleensä kolme, joskus ehkä neljäkin vapaapäivää viikolle. Viikonloput tyttö saa olla kotona, koska Tonilla ne ovat aina vapaat. Lisäksi sitten vielä ne minun vapaani viikolla, joten täysiä viikkoja hoidossa ei yleensä tule. Suurimmaksi osaksi minun työni on iltavuoroa ja vaikka se harmittaakin, on se tytön kannalta ehkä ihan hyväkin juttu. Toni on kolmelta kotona ja hakee tytön, parhaimmillaan hoitotunteja on kertynyt vain tunti tai pari. Tästä päästään kuitenkin taas seuraavaan harmituksen aiheeseen. Rahaan. Me, jos joku olisimme sellaisessa tilanteessa, että tuntiveloitteiselle päivähoidolle olisi tarvis. On kohtuutonta, että lapsi on toisinaan hoidossa hädin tuskin tunnin verran ja maksamme silti koko hoitopäivän hinnan. Enkä halua viedä lasta hoitoon itse ollessani kotona, näin pientä varsinkaan. 

Meillä myös Tonin kanssa tulee olemaan niin erilainen työrytmi, että sekin varmasti aiheuttaa päänvaivaa. Toinen lähtee toisen tullessa ja jäädessä lapsen kanssa kotiin. Kummallekaan ei kauheasti jää mahdollisuuksia omaan aikaan tai harrastuksiin, muutoin kuin minun vapaapäivinäni. Lisäksi olisi mukava touhuta ja ulkoilla iltaisin yhdessäkin, siinä vaiheessa kun tulen itse töistä kotiin, tyttö on jo iltatouhuissa ja juuri menossa nukkumaan.



Meillähän oli alunperin haaveena perhepäivähoito. Naapurissamme vielä asuu sellainen ja alkukesästä hän kertoi, että yksi paikka syksyksi saattaisi vapautua. Puhetta oli myös , että satunnaiset kuuden aamutkin järjestyisivät, jos minulle sattuisi aamuvuoro. Tämä kuitenkin kariutui, koska paikkaa ei sitten vapautunutkaan. Kaupungin varhaiskasvatukseen puhelua ja juteltuani vahvistui, että perhepäivähoito kuitenkin aiheuttaisi ongelmia, jos aikaisia aamuja tulisi olemaan. Haluaisin itse tehdä aamuvuorojakin, mutta sellaisia on minulle töissä tarjolla hyvinkin satunnaisesti, jos ollenkaan. En kuitenkaan haluaisi päivähoidon takia kieltäytyä, jos niitä sattuisi tulemaan.

Perhepäivähoito olisi mielestäni ollut näin pienelle paljon parempi vaihtoehto. Tyttö ei vielä tarvitse kauheata viriketulvaa tai suurta määrää leikkikavereita. Pieni ryhmä, kodinomaisuus ja yksi, tuttu hoitaja olisi kuulostanut mukavalta. Ehtivätkö päiväkodin hoitajat kiireiltään kuunnella, mitä näin pieni yrittää elekielellään kertoa? Jääkö hän muiden jalkoihin? Kolmevuotiaana kun osaa jo arvostaa kavereita ja vauhtia on jo eri tavalla, päiväkoti olisi silloin voinut kilpailla perhepäivähoidon kanssa. Pelkään myös jo valmiiksi sitä pöpöjen määrää, täiepidemioista puhumattakaan!

Meille on varattu päiväkodista tutustumisaika lokakuun puoleenväliin. Täytyy pitää peukkuja, että paikka on mukava ja voin haudata ikävät ennakko-odotukset päiväkodista.


Onko teillä teillä samanikäisiä päiväkodin aloittaneita? Tai muita, jotka pian aloittaa? Mitä ajatuksia itsellänne on hoidon suhteen? 


6 kommenttia

  1. Meillä alkaa myös hoitotaival viiden viikon päästä. Viivi silloin 11,5 kk. On todella ristiriitaiset fiilikset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tsemppiä teille! Tosiaan ristiriitaiset on täälläkin tunnelmat!

      Poista
  2. Oi voin samaistua hyvinkin :) Meidän tytöt aloittivat päivähoidon elokuun alussa ja olivat silloin vuoden ja kuukauden. Kipuilin asian kanssa paljon, kun tuntui pahalta laittaa niin pieniä hoitoon. Ensimmäinen kuukausi olikin aikamoista, mutta nyt tytöt viihtyvät niin, että eivät lähtisi iltapäivällä kotiin ollenkaan. Hyvin se tulee menemään :) Lapset ovat niin paljon meitä aikuisia sopeutuvaisempia, että se on ihan hurjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, niinhän se tosiaan taitaa usein olla, että vanhemmat ottavat raskaammin sen lapsen hoitoon lähdön, vaikka lapsi sopeutuu nopeasti. :)

      Poista
  3. Meillä aloitti maaliskuussa 10,5kk vanhana. Ja vieläpä kokoaikaisena, 40h/vko. Tosi hyvin on mennyt. Isommat lapset silitteli ja halaileevat vieläkin. Ainut miinus on sairastelukierre mutta ainakin täällä jos on perhepäivähoidossa, päiväkotiin joutuu kuitenkin jos pphoitajalla vapaa, loma tai sairas. Siksi haluttiin nimenomaan päiväkotiin, jotta pysyis samana ja hyvin on tosiaan mennyt ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana, että sielläkin on hyvät kokemukset! Ja tosiaan, tuolta kantilta kyllä hyvä juttu, ettei tule sitten vaihdoksia hoitopaikan suhteen. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3