Kaksplus.fi

Meidän kokemuksia neuvolasta


 Ennen lapseni syntymää ajattelin neuvolan olevan sellainen paikka, joka neuvoo, kuuntelee ja auttaa. Ajattelin, että he tietävät kaiken, mitä vauvoihin ja lapsiin tulee. Jos jotain kysyttävää on, neuvolasta saa vastauksen. Aloin yhtenä päivänä pohtimaan menneen vauvavuoden ja raskausajankin neuvolakokemuksia, vastasivatko ennakkoajatukseni sitä mitä neuvolakäynnit olivat todellisuudessa?

En halua parjata tekstilläni neuvolatoimintaa, hienoa että meistä äidiksi tulevista ja meidän vauvoistamme pidetään huolta ja saamme kysyä mielessämme pyöriviä asioita ammattilaisilta!

Tiitukatriinan blogista löytyi ajatuksia samasta aiheesta. Joskus on tullut olo, että olen vain yksi sadoista asiakkaista. Näinhän se toki ilman muuta onkin, mutta käynnit ovat sujuneet hyvin kaavamaisesti. Paikalla on monesti sijainen tai sijaisen sijainen ja he ovat kysyneet samat kysymykset, tehneet tarvittavat toimenpiteet ja kalenteriin on merkattu seuraava aika. Eihän tällaista pitäisi tehdä liukuhihnatyönä, vaan perheiden erilaiset tilanteet ja kysymykset huomioon ottaen. Meillä päin oli vauvan kotiutuessa ensimmäinen neuvola kotikäynti, muistaakseni viikon iässä. Silloinkin ovellemme kolkutteli sijainen, jota en ollut koskaan ennen tavannut. Tapaaminen aiheutti lähinnä ihmetystä. Odotin neuvolan tätin tulevan juttelemaan, kyselemään kuulumisia, ihastelemaan vauvaa. Sen sijaan hoitajalla oli liuta esitteitä mukanaan, jotka hän kävi läpi hyvin kaavamaisesti ja oikeastaan tuosta käynnistä muistan vain sen ohjeen, ettei vauvaa saa kopitella tai heitellä ilmaan.

Olen jo blogin alkutaipaleella kirjoittanut meidän vauvavuodesta, joka siis oli haasteita täynnä, suurimpana niistä silent refluksi. Ja silloin opin, ettei neuvola tiedä kaikkea. Kun vauvamme oli parin viikon ikäinen, alkoi itkuisuus räjähdysmäisesti lisääntyä. Itku oli todellakin raastavaa, oli selvää että vauvaan sattui, kovaa. Seurasi epätoivoista googletusta, miksi vauva itkee. Neuvolasta kun vain sanottiin, että kaikki vauvat itkee, jotkut enemmän. Uuteen rooliini äidiksi hypänneenä, en tiennyt mikä vauvan käytöksessä on normaalia, mikä oire jostakin. Neuvolasta kysyttiin vain pulauttelusta. En oikein osannut vastata siihenkään, koska en tiennyt, mikä on normaalia ja mikä runsasta pulauttelua. Yöt meillä menivät ensimmäisinä kuukausina myös hyvin. Se oli ainoa aika vuorokaudesta, jolloin vauva nukkui, joten ei meillä neuvolan mukaan mitään hätää ollut. Kerroin rintaraivareista jotakin, mutta niihin en muista saaneeni mitään vastauksia. Ja koska luotin aluksi täysin sokeana neuvolaan, aloin itsekin ajatella, että tämä on sitä selittämätöntä koliikkia.

Koko ajan enemmän  ja enemmän kuitenkin tuntui siltä, ettei tämä voinut olla normaalia. Oli tunne, että tässä on muutakin, kuin se mystinen koliikki tai mahavaivat. Vauva itkee, kuin joku polttaisi häntä sisältä päin. Ja niinhän tavallaan olikin, hapan vatsalaukun sisältö korvensi ruokatorvea. Kun löysin refluksilapsien nettisivut, alkoi homma tuntua pikkuhiljaa selvältä. Vaikka en sitä halunnut aluksi uskoakaan, koska vaiva vaikutti niin kamalalta ja olisi ehkä riesana jopa siihen asti, kunnes lapsi kävelee. Kaikki oireet vain tuntuivat täsmäävän. Ja ne rintaraivarit, siinä olisi niihinkin selitys! Oireiden kuvaukset sivuilla oli juuri kuin meidän tilanteesta.


Tunsin, että minua vähäteltiin neuvolassa. Neuvolalääkärikin piti refluksia lähestulkoon täysin mahdottomana. Koska vauva ei pulauttele kaikkea mitä hän syö. Äidinmaidon pitäisi myös olla kovin neutraalia eikä ruokatorvessa seilatessaankaan aiheuta kipua. Kysyttiin vain, jaksammeko itkuisen vauvan kanssa, tarvitsemmeko kenties ulkopuolista apua kotiimme. Nyt kun miettii taaksepäin, tulee väistämättä ajatus, ottavatko neuvolan terveydenhoitajat esikoisten äitejä tosissaan? Varmasti valtaosan vauvojen itkuisuus on selittämätöntä koliikkia, joten he eivät ehkä koe tarpeelliseksi tutkia. Ehkä he ajattelevat äitien ylireagoivan. Minä muistan vieläkin sen riipovan itkun, jota kesti parhaimmillaan yhdeksän tuntia putkeen. Yritin kertoa siitä neuvolassa, mutta sitä pidettiin täysin normaalina. Käyrät näyttävät, ettei kasvussa ole ongelmaa, joten kaikki on hyvin. 

Lopulta saimme avun yksityiseltä lääkäriltä. Hän kuunteli mitä kerroin ja totesi refluksin olevan mahdollinen, vaikka varmuutta ilman tutkimuksia ei voisikaan saada. Meille määrättiin Losec-kuuri ja lääkkeen myötä alkoi todella minimaalisin askelin tulla helpotusta oireisiin. Kuureja tarvittiin yhteensä kolme, koska jonkin ajan kuluttua oireet taas pahenivat. Neuvolassa kerroin meidän saaneen kyseisen lääkkeen. Heidän kantansa oli, että lääkettä en saisi enää vauvalle antaa. He kertoivat ettei se ole sopiva valmiste, en muista tarkalleen mitä he puhuivat sen haitoista. Tässä vaiheessa uskoin kuitenkin yksityistä lastenlääkäriä. Lääke sai kivut myös vauvalta helpottamaan niin paljon, että hän jopa hymyili. Istui sitterissä, itkemättä.


Ymmärrän, että kasvun tarkkaileminen on tärkeää, mutta huhujen mukaan, monella sekin on mennyt liiallisuuksiin. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö ja kasvaa omaa tahtiaan. Voisiko liian tarkkojen käyrien tuijottelun sijaan kuitenkin kuunnella, mitä äidillä on sanottavaa? Entä jos itkuisen vauvan koliikki johtuukin, vaikka vain yhdellä perheellä kymmenestä, jostakin muusta, kuin mahavaivoista? Kuten juuri refluksista tai allergiasta. En itse usko ollenkaan, että vauvat itkisivät turhaan. Toisella se syy on lievempi, mutta jollain se voi olla kovaa kipua. Kauhistuttava ajatus, että olisin antanut vauvani kärsiä ja itkeä tulehtuneen ruokatorven takia kuukausia, ajatellen ettei mitään ole tehtävissä. 

Meidän kohdalla tämä jäi hieman ikäväksi kokemukseksi neuvolasta. Pääasia kuitenkin, että saimme avun vauvallemme. Opin ainakin, ettei kannata sokeana luottaa, vaan uskoa tuntevansa itse sen oman vauvansa parhaiten. Ajattelen nykyään enemmän neuvolan olevan sitä kasvun seuraamista ja rokotuksia varten, jos vakavampia terveydellisiä ongelmia tai epäilyksiä niihin liittyen vauvan kanssa on, yksityinen lääkäri on meille se ykkösvaihtoehto. Ja tässä voin myös mainita, että suosittelen vauvavakuutusta!

Millaisia kokemuksia siellä on ollut neuvolasta? 

8 kommenttia

  1. Mä luulen, että teillä on sama neuvola ja th kuin meillä, ainakin itse olisin voinut kirjoittaa tismalleen samalla tavalla. Refluksin väheksyminen ja sijaisen sijainen kuulostaa tutulta. Siksipä ei ole käynyt mielessäkään esim. soittaa neuvolaan jos on jotakin mielen päällä vaan koitan saada asiat ratkottua muuta kautta. Mulle neuvolasta on tullut jo pakollinen paha, missä nyt on kuitenkin käytävä lapsen hyvinvointia seuraamassa, mutta sieltä lähdetäänkin joka kerta pois itkun kanssa. Pari kk sitten kerroin neuvolassa, etten enää jaksa yksin vauvan kanssa ilman ketään apuna, niin vastaus oli, että "koita jaksaa, kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa." Kerran kysyin jos saisimme uuden th:n, joo onnistuu jos teen virallisen valituksen omalla nimellä. En ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ihan kamalaa! :( Joskus luin jopa jostain että refluksia pidetään "trendinä." Kuka nyt huvikseen tällaisen vaivan keksisi tai itselleen haluaisi!? Ehkä tämä on yleisempi kuin on ajateltu ja olen miettinyt jopa, kuinka monen vauvan "koliikki" onkin ollut refluksia joka on jäänyt neuvolan kautta tutkimatta, koska vanhemmat eivät ole edes kuulleet kyseisestä vaivasta. Monesti jaksoin vielä ihmetellä, että miten ihmeessä neuvola ei auta eikä ohjaa minkäänlaisiin tutkimuksiin, jos vauvan kivut näyttävät olevan kamalat. :( Voi että tuli kyllä ikävä olo sinun puolesta, eikö olisi mitään muuta tietä saada uutta terkkaria?! Aivan uskomatonta että tuollaisessa tilanteessa on sanottu noin!

      Poista
  2. Mulla ei oo mitään tähän verrattavaa sanottavaa, mutta yks juttu on jääny mieleen enemmän kun muut. Kerran raskausaikana mulle oli tullut melko paljon painoa lisää pienessä ajassa ja siitä huomautettiin oikeen kunnolla ja näytettiin jotain käyrää että aika ylhäällä menee. Mä oon kuitenkin normaalipainonen ollut aina eikä raskausaikana tullut kun 16 lisä kiloa eli ihan normaali määrä. Mä herkkänä ihmisenä kerroin asiasta aika monelle ja onneks muut puhu mulle järkeä, koska hetkeksi aloin ihan oikeesti miettiä mitä suuhuni pistän niin, että seuraavalla kerralla painoa olisi tullut 'sopiva' määrä. Mietin vaan, että jollekkin tuosta olisi saattanut tulla isompikin ongelma niin miksi tuollainen asia otettiin niin isosti esille. Pahimmassa tapauksessa jollain olisi voinut puhjeta syömishäiriö. Mietin myös, että saattoi siitä sanoa, koska kaikki muu meni niin hienosti eikä muusta ollut sanottavaa niin piti jotain keksiä. Edelleen tuo ärsyttää, mutta siitä opin ettei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan ja niin olen tehnyt nyt vauvan kasvua seuratessa. Jokainen kasvaa kuitenkin sillä omalla käyrällään!
    Muuten oon ollu tyytyväinen meidän neuvolaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ei ole mukava kokemus tuokaan! Tuntuu, että kaiken pitäisi mennä vaan sillä "keskikäyrällä," niin lapsen kuin äidinkin suhteen. Ei ymmärretä yksilöllisyyttä. Olisi kyllä tuntunut itsestäkin todella ikävältä tuollainen kommentti kuulla raskausaikana, ne kilot kun tulevat jokaiselle niin eri tavalla eikä mielestäni sen pitäisi olla odottajalla päällimäinen stressinaihe, tulipa niitä kiloja sitten enemmän tai vähemmän. Hyvä, että sait tsemppiä eikä asia jäänyt itselle vaivaamaan! :)

      Poista
  3. Tuo kuulostaa niin kovin tutulle! Meidän isompi poika huusi öitänsä todella pitkään allergian vuoksi, jota vain harvinaisen pitkäkestoiseksi koliikiksi neuvolassa pidettiin. Lääkäri osasi jopa ovelta sanoa lapsen olevan tyytyväinen vauva! Kun allergia sitten lopulta yksityisellä puolella todettiin, oli neuvolan kanta: No niinhän se olikin.

    Kuopuksen synnyttyä th vannotti, ettei tosiaankaan nyt odotella yhtä pitkään kuin edellisellä kerralla. Kuopus oli itkuinen ja sai tuomion, että koliikkia varmaan, katsotaan ensi kerralla. Katsottiin sitä seuraavalla ja seuraavalle jne. Kertoja tuli normaalia enemmän, koska lapsi ei kasvanutkaan odotetun laisesti, mutta aina vain katseltiin sekä th:n että neuvolalääkärin toimesta. Kerroin, ettei tämä ole allergiaa sillä olen itse ruokavalioita kokeiltu ja th:n mielestä NYT oli sitä harvinaisen pitkää koliikkia, kun ei kerta pulauttelekaan. Lopulta vähän alle 1-vuotiaana meille ehdotettiin unikoulua, mutta tiesin lapsen osaavan kyllä nukkua jos pystyisi. Refluksihan lapsella oli (tai on vieläkin) ja loppujen lopuksi me valvottiin öitä yli puolet enemmän kuin edellisen pojan aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala! Itse muuten juurikin kysyin allergian mahdollisuudesta neuvolassa ja kunnallisella lääkärillä liittyen tähän refluksiin, mietin jo maidottoman imetysdieetin kokeilemista. Vastaus oli, että täysimetetyllä vauvalla ei voi olla allergia kyseessä. Ihmettelin todella paljon, että miksei, koska monta kertaa olin vielä lukenut refluksista, joka ihan täysimetetyilläkin on todettu allergiaksi.

      Refluksikaan ei tosiaan ole niin yksiseltteinen, kaikki vaan ei tosiaan paljoa pulauttele. Se on ihan käsittämätöntä, ettei tämän mahdollisuutta oteta neuvolassa huomioon ollenkaan. Mitäs sitten jos vauvaan vähän sattuu ja ruokatorvi on tulehtunut, kunhan käyrät menee tasaisesti... Tuntuu, että googlettamallakin saa enemmän apua, kuten minä joka netistä tämän "refluksin" löysin.

      Voin vain kuvitella, miten rankkaa teillä(kin) on ollut, kun molemmilla vielä tuollaiset "mystiset" vaivat, jotka varmasti olisi voinut aiemminkin saada selville, mikäli neuvolassa olisi otettu asiat vakavasti!

      Poista
  4. Apua! Me ollaan saatu olla siitä onnellisessa asemassa, että neuvolatäti on vaihtunut vain kerran. Esikoinen syntyi reilu 5 vuotta sitten ja neuvolatäti vaihtui niin, että vanha ehti tehdä sen ensimmäisen vauvaneuvolan. Meillä on neuvolatädeillä pakollisena osallistua myös muihin työtehtäviin, kuten vastaamaan neuvolapuhelimeen. Se rupeama kesti puolisen vuotta ja oli juuri silloin, kun meidän viisivuotiaalla oli 5v neuvola. Sehän meni sitten aivan penkin alle ja lyhyesti sanottuna nainen diagnosoi noin puolen tunnin tapaamisen jälkeen poikani käytöshäiriöiseksi (kieltäytyi tekemästä tädin osoittamia tehtäviä) ja sellaiseksi jolla on varmasti koulun aloitus sitten aikanaan rankkaa. Ehdotti myöskin heti siltä istumalta neuvolapsykologia lapselle.

    Kirjoitin siitä keväällä blogissakin: http://kommammaa.blogspot.fi/2016/03/erittain-poikkeuksellista-kaytosta.html

    Ja kyllä mä tekisin valituksen ihan omalla nimelläkin varustettuna. Jos meillä olisi ko. täti jäänyt meitä hoitamaan, niin minä olisin valittanut ja vaatinut vaihtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohhoh, aika uskomaton tapaus! Käyn lukemassa postauksesi!

      Poista

Kiitos kommentistasi <3