Kaksplus.fi

Taaperon muskariharrastus



Ilmoittauduin noin kuukausi sitten tytön kanssa torstaisin pyörivään muskariryhmään. Halusin jonkun yhteisen jutun meille ja muskari tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Ensimmäisen kerran jälkeen kuitenkin tuskailin, ettei tästä tule mitään, tyttö itki suurimman osan ajasta. Kävimme välillä luokan ulkopuolellakin rauhoittumassa. Päätin, ettei vielä luovuteta ja toivoin tytön vielä tutusteltuaan ja laulut opittuaan pitävän touhusta. Ajattelin myös harrastuksesta olevan meille muutenkin hyötyä, pääsemme molemmat vähän ihmisten ilmoille ja taapero näkee lajitovereitaan.

Seuraavalla kerralla oli jo huomattavasti parempi meininki ja nyt taapero jo tanssii kotona, kun puhutaan muskariin lähdöstä. Tietysti huonompiakin päiviä on, jolloin päikkärit on nukuttu huonosti eikä laulut vaan kiinnosta. Parhaimmillaan tyttö kuitenkin on touhussa niin innoissaan mukana ja kehittää mitä hauskempia temppuja.  Ensimmäisillä kerroilla kävely ei vielä sujunut, mutta nyt meno on jo melko varmaa ja liikkeelle pitäisi päästä koko ajan.

Silmiini osui jokin aika sitten artikkeli musiikin merkityksestä lapsille! Kuinka paljon hyötyä laululeikeistä oikeasti voikaan olla! Tekstissä vahvistetaan vielä, ettei lapsen tarvitse välttämättä leikkiä oikein laulujen tahdissa, vaan hän saa olla siellä kuten haluaa. Ehdin jo miettiä, onko harrastuksesta taaperolle vielä iloa ja hyötyä, kun hän ei osaa kaikkia liikkeitä ja mietin, miten niitä pitäisi hänen kanssaan siellä tehdä. Pikkuhiljaa noita leikkejä on toistojen myötä opittu tekemään ja on mukavaa, että laulamme useammalla kerralla samoja lauluja. Ne puhkikulutetut lorut kun ovat taaperolle niitä kaikista mieluisimpia.

Tyttö ei oikein viihdy sylissä leikkien laulujen tahtiin ja alkaa heti kiemurrella, jos yritän ohjailla esimerkiksi hänen käsiään tai pidän väkisin sylissä. Niinpä olen vain hienovaraisesti innostanut häntä leikkiin mukaan. Eivät muutkaan koko aikaa malta paikallaan pysyä ja välillä luokassa ympäriinsä juokseminen on houkuttelevampi vaihtoehto. Olemme vielä kotona muistelleet lauluja ja oli hyvin suloista, kun tyttö oppi sormilla tekemään sarvijaakon sarvet ja hieroi käsiään yhteen sisiliskon suhinan merkiksi.

Mukavinta muskarissa on juurikin se ilo minkä saa itse, jos tyttö nauttii silminnähden touhusta. Kukapa myöskään heti ajattelisi, että musiikista voi olla hyötyä keskittymiskykyyn, oppimiseen ja kielitaidon karttumiseen.

Elokuulla kirjoittamassani harrastuspostauksessa pohdin jo, tarvitseeko lapsi harrastuksia ja miten aion häntä niiden pariin kannustaa. Muskarista tuli sitten ensimmäinen harrastus, jos sen hohto vain säilyy, jatkamme varmasti seuraavallekin kaudelle. 

Löytyykö sieltä muskariharrastajia?

2 kommenttia

  1. Muskari on hurjan kiva harrastus! Meillä olen suosiolla jättänyt poikien kanssa väliin, mutta pitänyt kotona ihan omaa muskaria. Vaikka itse kaipaisi joskus vaihtelua lauluihin, etenkin kuopus toivoo aina niitä samoja laululeikkejä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kotimuskari toimii myös yhtä hyvin! :D Haha, minäkin huomasin, että mitä tutummaksi laulut tulevat, sitä enemmän mukana ja innoissaan tyttö oli. Viimeksi vaihtui laulut uusiin ja näissä taas riittää opettelemista, jospa nekin omaksutaan vielä tutuksi. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3