Kaksplus.fi

Ensilumi tuli ja suli

Lokakuu alkaa olla paketissa, se onkin hurahtanut ihan hetkessä ja jo kuukausi mennyt jo töiden parissa. Hieman pukkaa ahdistusta, että pitäisi jo tehdä joululahjahankintoja, ettei jäisi viimetippaan. Tonin kolmikymppiset vielä jouluaaton lisäksi, joten ei ihan helpolla pääse. ;) Suunnittelimme reissua Kuopioon ensi keskiviikolle, toivottavasti sieltä saadaan joululahjahankinnat hyvään vauhtiin! Tämä kylä tuntuu kutistuneen ihan olemattomaksi, kun Anttilankin loppu koitti. Myös enemmän valinnanvaraa kaipaan lasten juttuihin, en vielä tiedä, mitä käärin tytölle pakettiin.

Tilasin Neelalle kuvissa esiintyvän Skip Hopin repun hoitoa varten, en voinut vastustaa! Ensi viikko vielä kotona, sitten se alkaa... Onneksi ensimmäisellä viikolla on vain kaksi vajaata hoitopäivää tiedossa. 

Olen viettänyt tänään vapaapäivää, kävimme aamupäivällä kirjastolla nallepäivillä, jossa oli lauluesitys lapsille. Yksi laulu olikin muskarista tuttu ja taapero jaksoi keskittyä sentään sen yhden kappaleen verran. Meille satoi jo toissapäivänä ihana lumikerros ja tyttö pääsi pulkan kyytiin, se olikin mieluista hommaa. Tänään sai sanoa hyvästit lumelle vesisateen ja lämpöasteiden myötä, tervetuloa takaisin harmaus ja pimeys. 

Huomenna odottaa työpäivä, joten lähden tytön kanssa iltatoimille. Neelalle on yrittänyt iskeä flunssaa, en tiedä olemmeko saaneet jo pöpön päiväkodilta, jossa olemme pari kertaa käyneet tutustumassa. Viime yöt ovat olleet aika levottomia, joten aikainen nukkumaanmeno edessä itselläkin. 

Oletteko te jo hankkineet joululahjoja?



Terveellistä herkuttelua proteiinijäätelöllä


Valkoinen Risti lähetti minulle herkullisen ja kylmän paketin, joka sisälsi Wheyhey-proteiinijäätelöitä, kaikkia neljää makua. En ollut ennen näistä kuullutkaan, joten herkkujen ystävinä meillä odotettiin pääsevämme näitä maistamaan. Olemme yrittäneet vähentää herkkujen syömistä, osaksi siinä jopa onnistuneina, joten tällaiset terveellisemmät vaihtoehdot tietysti kiinnostaa.

Ennen karkkia tuli syötyä valehtelematta melkein joka päivä. Pääasiassa se oli pelkkää tottumusta, irttaripussi kuului siihen telkkariohjelmien kaveriksi. Jossakin vaiheessa otimme herkkupäivät käyttöön ja siitä lähtien herkuttelu ei ole enää kuulunut jokaiseen iltaan. Tietysti siitä välillä lipsuu, mutta enää ei tule iltaisin fiilistä, että on pakko käydä karkkikaupassa. Ehkä osaltaan tuo taaperokin pitää huolen, että on muuta tekemistä ja ajateltavaa. :)

Jaksan myös kauhistella sitä tosiasiaa, että kaupassa lastenkin välipalaviilit ja rahkat ovat täynnä sokeria. Pienet tottuvat alusta asti sokeriin ja makeaan. Kun lapsi syö aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi sokeripitoisia jugurtteja, ei voi olla hyväksi. Itse olemme kiertäneet suosiolla nuo sokerimömmöt kaupassa ja jääkaapissa on luonnonjugurttia, raejuustoa ja viiliä. Niihin lisukkeeksi marjoja tai hedelmiä. Olisihan se helppo vain ottaa kaapista se Viilis ja varmasti maistuisi tytölle, mutta vähän luulen, että sen jälkeen ei enää muu maistuisikaan... 

Sallin kyllä maistaa herkkuja ja haukata palan pullasta, mutta mielestäni sokeri ei kuitenkaan aamu- tai iltapalalle kuulu. Kaipaan myös kauppoihin ehdottomasti enemmän terveellisiä ja sokerittomia vaihtoehtoja esimerkiksi niihin viileihin. Nämä jäätelöt olivat kyllä ehdottomasti mukava yllätys! 

Wheyhey -jäätelöt ovat makeutettu xylitolilla ja yksi jäätelö sisältää 20 grammaa heraproteiini-isolaattia, joka taas on laadukkain mahdollinen proteiininlähde ja sisältää runsaasti kehon tarvitsemia aminohappoja. Jäätelöt eivät sisällä laisinkaan lisättyä sokeria. Tämä herkku sopii myös mainiosti lasten suuhun ja diabeetikotkit voivat nauttia hyvällä omallatunnolla, sillä terveellinen jäätelö pitää verensokerin tasaisena kuituisten hiilihydraattien ansiosta. Kuntoilijalle tämä sopii myös palautusevääksi. 

Wheyhey -jäätelöistä löytyy neljä ei makua, vanilja, suklaa, mansikka ja banoffee (banaani-toffee). Tietysti eron huomaa sokerijäätelöön verrattuna ja niihin tottuneena, mutta kyllä näissä makeutta on. Suklaa oli oma lempparini, mansikka pääsi toiselle sijalle. Taaperokin tykkäsi jäätelöistä kovasti, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa sokerista. :) 

Oletteko te maistaneet proteiinijäätelöitä?








Wheyhey -netissä ja Facebookissa. Yhteistyön välitti Mammalandia (Facebookissa.) Jäätelöt saatu blogin kautta.

Tapaus lasten synttärit


Lasten synttärijuhlat ovat nousseet esiin tässä viimeaikoina ja luin itsekin jutun aiheesta. Siellä oli kyllä monta kohtaa, missä päätä pyöritellen jouduin miettimään, että mitä ihmettä joillakin vanhemmilla liikkuu pääkopassaan?

Totta kai minä ja varmasti valtaosa muistakin vanhemmista, haluaa lapselleen parasta. Kaikilla vain ei ole varaa, etenkään tässä taloustilanteessa, palkata pelleä ja järjestää ilotulitusta lapsensa synttärijuhliin, saatika ostaa lahjoja myös synttärivieraille. En kyllä millään lailla tajua, miksi edes pitäisi. Tuntuu, että kaikesta me aikuiset haluamme tehdä nykyään kilpailun ja katsoa, kenellä lompakko venyy eniten.

Minusta on ensinnäkin kauheaa ajatella, ettei jonkun lapsen synttäreille tulisi yhtään vierasta, vaikka kutsuja olisi laitettu. Tai että yksi lapsi jäisi ilman päiväkodissa tai koulussa jaettavaa kutsua. Mitä vanhemmat tällöin oikein miettivät? Opetamme lapsille toisten ulkopuolelle jättämistä ja kiusaamista. Eikö kutsut kuuluisi jakaa koko luokalle? Tai vaihtoehtoisesti vain muutamalle kaverille, vaikkapa koulun jälkeen tai edes välitunnilla. Vanhempien kautta kutsujen jakaminen kuulostaisi myös hyvältä ajatukselta, niin ettei osa porukasta kokisi jäävänsä ulkopuolelle. Kohteliasta on myös ilmoittaa, jos pippaloihin ei pääse osallistumaan, ei ole kauhean kiva laittaa tarjottavia suurta määrää, jos vieraita ei sitten saavukaan paikalle. Ja miltä se tuntuu lapsesta? Kyllä luokkakavereiden synttäreille olisi kohteliasta osallistua, jos vain pääsee. Emme varmasti haluaisi kukaan, että oman lapsemme synttäreillä ei olisi yhtä ainoaa vierasta.


Mielestäni on jotenkin outo ajatus, että juhlissa kuuluisi lahjoa vieraita. Ymmärrän, jos järjestetään vaikkapa ohjattuja pelejä ja leikkejä, joihin on pieniä palkintoja, mutta olisi ikävä ajatus, että kaverit tulisivat juhliin vain omien lahjojensa toivossa. Eikö mukavat, yhteistä tekemistä ja herkkuja sisältävät juhlat riitä, vaan niihinkin täytyy tuoda materia mukaan? Kilpailla, kenellä on hienoimmat juhlat ja mistä on saatu hienoimmat lahjat? Mielestäni tässä vähän vesittyy koko synttäreiden idea, joita odotettiin omassa lapsuudessani kavereiden, ilmapallojen ja leikkien vuoksi. Kaverit odottavat vain lahjapussukoitaan eikä niidenkään sisältö miellytä? Vähän sama asia kuin joulussa, olisi ihanaa jos tuota päivää voisi oppia odottamaan muunkin, kuin lahjojen vuoksi, kuten yhdessäolon, perheen ja tunnelman. Tuntuu, että lapselle puolet uusien lelujen hauskuudesta tulee, kun vanhemmat ovat kiinnostuneita leikkimään ja pelaamaan niillä yhdessä. Viettämään aikaa. Se jos mikä on arvokkaampaa, kuin yksikään esine. Jos se ajatus on vanhemmiltakin hukassa, miten sitten lapset? Meistähän ne pirulaiset kun tuppaavat mallia katsomaan. Ajatellaanko nykyään vain, että kunhan työnnetään lapsille mahdollisimman paljon leluja ja krääsää, he ovat tyytyväisiä?

Lelut ovat nykypäivänä todella arvokkaita ja kolmenkympin lahja saattaa jollekin perheelle olla halpa, toiselle taas hyvin kallis. Mielestäni on kohtuutonta, että luokkakaverin synttäreille tulisi viedä kamalan kalliita leluja lahjaksi. 10-15 euroa olisi mielestäni hyvä budjetti synttärilahjaa ajatellen.

Mitä mieltä te olette ja etenkin kaverisynttäri-ikäisten vanhemmat, onko teillä jotain ikäviä tai ihmetyttäviä synttärikokemuksia?


Tänään tapahtunutta x 5



1. Vapaapäivä, herätys kello 7.30. Oli kyllä hankalaa saada itsensä pitkästä aikaa noin aikaisin ylös. Ei auttanut kuin tehdä aamutoimet ja lähteä tutustumaan päiväkotiin. Taitettiin parinsadan metrin matka rattailla ja päädyttiin eteiseen, josta löytyi jo Neelankin nimellä varustettu naulakko. Tyttö tutki reippaasti paikkoja ja leluja. Ryhmässä on paljon saman ikäluokan lapsia, oli varmasti taaperon mielestä ihmeellistä kun kavereita oli niin paljon. Mennään perjantaina käymään vielä uudestaan ja pari kertaa ainakin vielä viimeisellä viikolla, ennen kuin tyttö menee ensimmäistä kertaa yksin hoitoon. En kyllä tiedä, miten selviän siitä kun ensimmäisen kerran vien tytön ja lähden illaksi töihin. Eihän siinä montaa tuntia ole, kuin isi tulee hakemaan, mutta silti. 

2. Päikkäreiden jälkeen (itsekin nukahdin pariksi tunniksi, hups...) lähdettiin käymään kaupassa ja eksyin tytön kanssa käymään Lindexillä ja H&M:llä. Sieltähän löytyikin uutta vaatetta sekä sisätossut päiväkotiin. 

3. Lähdettiin kuudelta ulos ja ulkona oli jo todella pimeää! Sen lisäksi vielä harmaata ja märkää. Huh, saa odotella vain talviaikaan siirtymistä, kun pimeys on täällä vieläkin aiemmin. 

4. Säästyttiin ruuan laitolta, kun äitini pakkasi meille eilen ruokaa mukaan. Yritetään nykyään tehdä sellaisia ruokia, joita riittää aina myös seuraavalle päivälle ja tuntuu että aina pyörii ne samat eväät. Tänään päästiin helpolla, kiva välillä näin!

5. Ex-onnelliset pyörimään taaperon nukahdettua, tuo sarja on kyllä koukuttanut minut täysin! Niin paljon erilaisia perheitä ja hahmoja, joka jakso ollut tähän mennessä hyvä ja on saanut nauraakin!

Matalapainetta




Jotenkin hankala aloittaa taas tekstiä, kun on vähän aikaa mennyt, että on irtautunut blogiasioista lähestulkoon kokonaan. Ei vain ole saanut arjen keskellä motivaatiota kirjoittamiseen. Eikä aikaa tai aiheitakaan ole putkahdellut esiin, kun aikataulut ovat olleet lähinnä töihin valmistautumista kelloa katsellen. Aamupäivistä olen yrittänyt viettää tytön kanssa aikaa ruuan laiton ja muiden pakollisten hommien lomassa, kunnes täytyy lähteä koti työpaikkaa ja illalla tyttö on ollut menossa nukkumaan kun kotiudun. Itse olen ollut jotenkin todella väsynyt, töissä pukkaa alkuillasta jo haukotuttamaan, kotona istuu sohvalla ihan muissa maailmoissa ja katsoo ne salkkarit tallennuksesta, jonka jälkeen onkin valmis jo nukkumaan. Se on kyllä jännä, miten aamupäivät kiitää ohi, tuntuu ettei mitään ehdi tehdä ennen töihin lähtöä ja töissä taas ilta tuntuu yllättävän pitkältä. Ehkä se kertoo, etten oikein sopeudu tähän iltatyöhön. 

Kyllähän tämä pelkän iltavuoron tekeminen on jo alkuunsa alkanut ahdistaa ja voin kertoa jo aiemmasta kokemuksestakin, että se on todella puuduttavaa. Kai se on pakko myöntää, koska se on oikeastaan ollut osasyy miksei energiaa ja motivaatiota ole riittänyt blogiin. Vapaa-ajallakin mielessä pyörii jo seuraavan päivän iltavuoro ja yhden vapaapäivän aikana ei oikein jaksa muuta, kuin levätä ja pyöriä kotona, leikkiä ja ulkoilla taaperon kanssa. Kauhistelen edelleen hyvin paljon sitä, kun Toni lähtee takaisin töihin, itse olen sorvin ääressä sen ajan, kun muut perheet viettävät vapaa-aikaa. En osaa aamupäivällä viettää sitä vapaata rennosti, koska töihin lähtö on vasta edessä. Se on niin eri asia, kun töihin menee aamulla ja ilta on sitä vapaa-aikaa. Yritän lohduttautua sillä, ettei tytön tarvitse olla montaa tuntia hoidossa ennen kuin isi tulee hakemaan, vaikka aika laiha lohtu se kyllä on. 

Tulipa pitkä valitusvirsi, mutta oikeastaan nämä ovat päällimäiset ajatukset tällä hetkellä. Nyt on vapaaviikonloppu, vielä kolmen päivän sellainen. Tulimme eilen illalla myöhään mummulaan työvuoroni jälkeen ja huomenna palailemme kotiin. Maanantaina on tutustuminen päiväkotiin! 

Neela on ollut kyllä itse aurinko. Isin kanssa on pärjätty varsin hienosti. Minä taidan olla ainoa, jolle välillä kiukutellaan, kai se johtuu siitä tissistä. Kun en ole paikalla, ei sitä osata edes kaivata. Se on myös kyllä uskomatonta, että nyt kun palasin töihin, sitä miettii, että miksei osannut täysillä arvostaa sitä kotiäitiyttä. Välillä tuntui, että seinät kotona kaatuu päälle, kun taaperolla oli kiukkukausi. Nyt taas olisi ihana vaan jäädä jatkamaan päivää tytön kanssa.

Käytiin tänään mummulan pihalla kävelemässä ja ottamassa muutamia valokuvia. Sormet kohmeessa oli jo hetkisen jälkeen. Uusi H&M:n toppahaalarikin on ollut jo päällä, pidimme nyt sittenkin tämän vaikka mietin olisiko pitänyt vaihtaa kokoa suurempaan. Meillä on kuitenkin vielä reilumman kokoinen Reiman haalari tallella, joten jos kevättalvella tämä on pieni, vaihdetaan sitten siihen.



Taapero oppii koko ajan uutta, hän on ollut superhyvällä tuulella, viihtyy myös itsekseen etenkin pukeutumisharjoituksissa. Vaatekappaleita nimittäin mallataan jo ahkerasti itse päälle. Kaupassa hihkutaan ja vilkutellaan innoissaan kaikille. Sanojakin tulee koko ajan enemmän ja hän osaa jo tehdä erittäin selväksi mitä haluaa. Yöt ovat menneet välillä aika levottomasti ja edelleen herätään monta kertaa, onneksi kuitenkin nukahdettu hetken itkemisen jälkeen suhteellisen hyvin uudestaan. Välillä itse on niin väsynyt, että haluttaisi vaan lyödä se tissi suuhun jo etuajassa, mutta se johtaa taas siihen, että tyttö pyörii koko yön levottomana.

Arvon nyt viikonlopun aikana voittajan Tervaskanto-arvontaan, joten yksi onnekas saa sitten sähköpostia. :) Nyt lähden juomaan kupposen kahvia ja lähdemme sitten käymään toisessa mummulassa. Tuli jotenkin matalapaineinen virsi tästäkin, mutta yritetään nyt kolmen päivän vapaan aikana rentoutua ja osaltaan auttoi tämä mummulan maisemiin tulokin, pääsee irtautumaan siitä kodin kaaoksesta, jota ei ole ehtinyt selättää! Mukavaa viikonloppua! <3

Mummi ja minä - tuoksua ja puhtautta


Olen joskus törmännyt muissa blogeissa Mummi ja Minä -sarjan pesuaineisiin ja pääsin niitä nyt ilokseni testaamaan itse yhteistyössä Ole hyvä luonnontuote -verkkokaupan kanssa.

Valitsin polkkakarkin tuoksuisen käsienpesuaineen sekä Sitruunasooda -siivoussuihkeen. Kädet kyllä tuoksuvat pesun jälkeen ihanan piparminttuisille ja siivoussuihkeen tuoksu on mukavan raikas. Tuotteet ovat kotimaisia ja ekologisia, eikä näitä ole testattu eläinkokein. Sarjassa on kyllä muitakin ihanan houkuttelevia tuoksuja ja nimiä, kuten lakritsipommi ja laventeliunelma. Käsienpesu- ja siivoussuihkeiden lisäksi löytyy myös astianpesuaineita. Pullojen etiketit ovat myös varsin kauniita, tulee ihan oikea, nostalginen mummulameininki mieleen.

Tuotesarjan ihanat tuoksut innostavat kyllä siivoamaan ja lapsillekin tuoksut ovat mieluiset, eikä ehkä tarvitse houkutella käsienpesuun. :)

Oletko testannut koskaan Mummi ja Minä sarjaa?





Yhteistyössä Mammalandia, (Facebooksivut) ja Ole hyvä- luonnontuote (Facebooksivut.) Tuotteet saatu blogin kautta.


Pikakuulumiset & arvontamuistutus



Pieni ja pakollinen luova tauko blogin suhteen on ollut takana, jospa tämä joskus tästä tasoittuisi! Arki on mennyt puhtaasti töissä ja kotona, illalla sohva on todella houkutteleva ja väsymyskin iskee aikaisin. Siihen vielä lisätään levottomat ja katkonaiset yöt ja harmaa, kylmä syksy, joten luovuutta saa yrittää kaivaa väkisin esiin, samoin sitä kameraa...

Tyttö heräilee tosiaan öisin muutamia kertoja ja joskus itkee tovin ennen nukahtamista uudelleen. Olen yrittänyt nukkua jopa sohvalla välillä, tuntuu nimittäin että jos en ole lähellä, hän rauhoittuu nopeammin. Itse myös tarvitsen vähintään sen kahdeksan tuntia unta, silti illalla väsyttää jo kuuden tunnin iltavuoron jälkeen. 

Täytyy alkaa miettiä pikkuhiljaa joulujuttujakin, haluaisin ostella lahjat jo hyvissä ajoin, että saa sitten rauhassa odotella joulua eikä tarvitse sinkoilla viimeisillä viikoilla miettien, mitä kenellekin käärii pakettiin. 

Tänään suuntaan taas illaksi töihin, kävimme kaikki ulkoilemassa ja täytyy sanoa, että nyt se kaunein syksy on ohi. Maisema on väritön ja vaatekerroksienkin alla iskee kylmä. Jos tuttuun tapaan se lumi antaa odottaa itseään vielä joulukuuhun, edessä vielä pitkä tovi tätä masentavaa harmautta.

Nämä oli todelliset pika-masistelukuulumiset, yritetään palata asiaan pidemmällä kaavalla pian! Muistuttaisin vielä, että tänään on viimeinen päivä osallistua Tervaskanto-arvontaan!


10 muistoa syyskuulta + arvontamuistutus



  1. Viimeisiä hetkiä kotiäitinä, kunnes viimeisellä viikolla koitti töihinpaluu. Tyttö saa olla isänsä kanssa vielä kuusi viikkoa, ennen kuin hoitoarki alkaa.
  2. Tulevaisuuden pohdinta on ollut loppukuun aihe. Suoraansanottuna media-assarin papereita voisi ainakin näillä korkeuksilla käyttää takan sytytykseen, joten olen oikeasti pohtinut, vieläkö pitäisi opiskella jokin ammatti. Taloudellinen puoli on asia sitten erikseen, pitäisi taas kituuttaa pari vuotta opiskelijabudjetilla vieläpä oman asunnon kanssa. Houkuttelisi vain kovasti ajatus, että joskus olisin kokopäiväisesti toimistotyössä säännöllisillä työajoilla.
  3. Taapero oppi kunnolla kävelemään ja nyt mennään jo vakaasti omin jaloin. Itse pitäisi ulkonakin saada mennä joka paikkaan, välillä jäädä ihmettelemään kiviä tai syksyn lehtiä.
  4. Oma tukka sai päivitystä longbobin ja värjäyksen muodossa. Joulukuussa projekti jatkuu.
  5. Ennen kaikki oli niin paljon paremmin. Ainakin puhelinten kestävyyden osalta. Vajaan vuoden vanha Samsung lähti huoltoon akkuongelmien takia. Virtaa ei tule kunnolla eikä se myöskään pysy. Voi olla, että tämä on viimeinen Samsung joka minulle tulee, koska edellisessä puhelimessa oli samaa ongelmaa. Iphonesta tosin ei ole sen parempaa sanottavaa, mitä vanhempieni puhelimista olen kuullut. Heillä näytöt ovat alkaneet reistailla ja akunkestossa niin ikään ongelmia. En tajua tätä nykypäivän Apple-hehkutusta, jos kestävyys on oikeasti tällaista, että puhelin kestää hädintuskin yhtä vuotta. Kai siitä omenankuvasta sitten kannattaa jo maksaa parisataa euroa ekstraa. ;) 
  6.  Syys- ja talvihankintoja tehty, taapero on saanut talvihaalarin ja uusia kenkiä.
  7. Kuun alussa käytiin leffassa katsomassa Bodom. Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi jotain olen käynyt katsomassa, taisipa olla Napapiirin sankarit 2...
  8. Käytiin pariin otteeseen mummulassa, ihasteltiin syksyisiä maisemia ja otin tytöstä syyskuvia.
  9. Saatiin kuulla vauvauutisia. :)
  10. Pääsin toteuttamaan ensimmäisiä kaupallisia yhteistöitä ja teille lukijoille on edelleen Tervaskanto -arvonta käynnissä!

Kenkähankintoja taaperolle








Kenkähankinnat taaperolle on hiljattain meillekin tulleet ajankohtaisiksi. Yllättävän haastavaa olikin miettiä, minkälaisia popoja on oltava talven varalle ja päivähoitoon. Alkuun kuitenkin pääsimme kolmella uudella kenkäparilla, kumpparitkin ehkä tulisivat syyskeleillä vielä tarpeeseen.

Ylimmäiset hienostelunilkkurit oli tyttö käynyt shoppailemassa mummunsa kanssa sillä aikaa kun itse istuin kampaajan tuolilla. Keskimmäiset lämminvuoriset blingbling-lenkkarit taas tilasin H&M:ltä ja nämä ovat olleet käytössä niin pihalla kuin kaupassakin.

Pakkasille Prismasta löytyi Kuoman kengät vettä hylkivällä pinnalla. Nämä varmasti tulevat olemaan hyvät hoidossakin ja näppärä pukea jalkaan tuon kenkien päällä olevan vetoketjun ansiosta.

Minkälaisia kenkiä sieltä löytyy syksyyn ja talveen? 


Uudenlaista arkea


Täällä on uutta arkea eletty tämä viikko. Blogiin ei ole ehtinyt panostaa, on tullut vain julkaistua valmiina odottavat postaukset. Jospa tämä tästä tasoittuu pikkuhiljaa. On ollut todella outoa olla töissä. Ensimmäisinä päivinä tuntui todellakin siltä, kuin olisin nähnyt unta. Ei sitä voi oikein käsittää, miten nopeasti aika on mennyt, alkoi nimittäin tuntua, ettei olisi ollut poissa ollenkaan. Tuntuu, että paikkani olisi ollut vielä taaperon kanssa kotona ja se olisi kaikkein tärkein homma. Hän on pärjännyt isänsä kanssa varsin hyvin, illan tullen nukkumaanmenoajan lähestyessä on muutaman kerran kysellyt äitiä. Ehdin kuitenkin töistä kotiin, ennen kuin tyttö menee yöunille, juuri ja juuri. Se tässä myös niin kovasti itseäni harmittaa, että sen ajan minkä perheet yleensä viettävät yhdessä iltaisin, minä olen töissä. Nyt Tonin isyyslomalla on tietysti vielä leppoisampaa, kun olemme yhdessä aamulla. Mutta ahdistaa jo valmiiksi ajatus, jolloin Toni on töissä ja aamut olemme Neelan kanssa, yritän valmistautua töihin ja vien hänet hoitoon hetkeksi, kunnes isi palaa kotiin. Ja kun olen kotona, on tyttö taas menossa nukkumaan. Puhumattakaan viikonlopuista, jolloin isi ja tytär jää viettämään vapaata minun suunnatessa töihin. Olenkin nyt kovasti uppoutunut ajattelemaan, mikä oma tulevaisuuteni tulee olemaan ja olen jopa harkinnut vielä yhden ammatin opiskelua, mutta taloudellinen selviytyminen kovin mietityttää. 

Mukava uutinen oli kuitenkin, kun naapurin perhepäivähoitaja pysäytti minut juttusille ja mietimme vielä mahdollisuuksia, josko tytön saisimme hänelle hoitoon. Emme kuitenkaan nykyisessä tilanteessa kokopäivähoitoa tarvitse, joten hän ehdotti meille puolipäiväistä hoitopaikkaa. Tämä saattaisi hyvinkin meillä onnistua ja tarvittaessa saisimme myös äitini apuun, jos tulisi tukala tilanne. Pidän nyt kovasti peukkuja tämän onnistumiseksi, olisi nimittäin niin paljon mukavampi viedä tyttö naapurille pieneen ryhmään ja hän saisi leikkiä omalla tutulla pihalla! 


Parin päivän vapaat ovat menneet leppoisasti kotona, syksytuuli puhaltaa kyllä ulkoillessa jo aika purevasti. Tilasin tytölle H&M:n toppahaalarin, koska valmiiksi hankkimani Reiman puku osoittautui vielä liian suureksi. Uusi haalari nyt sitten kuitenkin taitaa olla hieman liian pientä mitoitusta, joten joudun varmasti vielä vaihtamaan sen kokoa suurempaan. Meillä mahtuu vielä äitiyspakkauksen haalari päälle, joten alkutalvi voisi mennä siinäkin. 

Uusi objektiivikin tuli vihdoin postissa! En ole vielä paljon ehtinyt kuvata, mutta testiajot on suoritettu ja sen perusteella olen tyytyväinen ostokseeni. Olemme lähdössä tänään mummulaan, kun pääsen kuuden jälkeen töistä. Minulla on huimat neljä päivää vapaata, joten tuleepahan ainakin pehmeä lasku tähän työhön totutteluun ja saan nauttia pikku-muorin ja sukulaisten seurasta. 

Tämän postauksen kuvat ovat viime päiviltä, sisällä otetut kuvat ovat uuden linssin testailuja ja sisältää sensuroimatonta materiaalia kotoamme, jossa vallitsee jälleen kerran taaperon aiheuttama kaaostila! Tykkään kovin noista Neelan harmaista sydänleggareista, jotka ovat POP:in kirpparilöytö! 

Muistakaa myös osallistua edellisen postauksen arvontaan, jos Tervaskannon tuotteita kiinnostaisi päästä testaamaan! :)