Tapaus lasten synttärit


Lasten synttärijuhlat ovat nousseet esiin tässä viimeaikoina ja luin itsekin jutun aiheesta. Siellä oli kyllä monta kohtaa, missä päätä pyöritellen jouduin miettimään, että mitä ihmettä joillakin vanhemmilla liikkuu pääkopassaan?

Totta kai minä ja varmasti valtaosa muistakin vanhemmista, haluaa lapselleen parasta. Kaikilla vain ei ole varaa, etenkään tässä taloustilanteessa, palkata pelleä ja järjestää ilotulitusta lapsensa synttärijuhliin, saatika ostaa lahjoja myös synttärivieraille. En kyllä millään lailla tajua, miksi edes pitäisi. Tuntuu, että kaikesta me aikuiset haluamme tehdä nykyään kilpailun ja katsoa, kenellä lompakko venyy eniten.

Minusta on ensinnäkin kauheaa ajatella, ettei jonkun lapsen synttäreille tulisi yhtään vierasta, vaikka kutsuja olisi laitettu. Tai että yksi lapsi jäisi ilman päiväkodissa tai koulussa jaettavaa kutsua. Mitä vanhemmat tällöin oikein miettivät? Opetamme lapsille toisten ulkopuolelle jättämistä ja kiusaamista. Eikö kutsut kuuluisi jakaa koko luokalle? Tai vaihtoehtoisesti vain muutamalle kaverille, vaikkapa koulun jälkeen tai edes välitunnilla. Vanhempien kautta kutsujen jakaminen kuulostaisi myös hyvältä ajatukselta, niin ettei osa porukasta kokisi jäävänsä ulkopuolelle. Kohteliasta on myös ilmoittaa, jos pippaloihin ei pääse osallistumaan, ei ole kauhean kiva laittaa tarjottavia suurta määrää, jos vieraita ei sitten saavukaan paikalle. Ja miltä se tuntuu lapsesta? Kyllä luokkakavereiden synttäreille olisi kohteliasta osallistua, jos vain pääsee. Emme varmasti haluaisi kukaan, että oman lapsemme synttäreillä ei olisi yhtä ainoaa vierasta.


Mielestäni on jotenkin outo ajatus, että juhlissa kuuluisi lahjoa vieraita. Ymmärrän, jos järjestetään vaikkapa ohjattuja pelejä ja leikkejä, joihin on pieniä palkintoja, mutta olisi ikävä ajatus, että kaverit tulisivat juhliin vain omien lahjojensa toivossa. Eikö mukavat, yhteistä tekemistä ja herkkuja sisältävät juhlat riitä, vaan niihinkin täytyy tuoda materia mukaan? Kilpailla, kenellä on hienoimmat juhlat ja mistä on saatu hienoimmat lahjat? Mielestäni tässä vähän vesittyy koko synttäreiden idea, joita odotettiin omassa lapsuudessani kavereiden, ilmapallojen ja leikkien vuoksi. Kaverit odottavat vain lahjapussukoitaan eikä niidenkään sisältö miellytä? Vähän sama asia kuin joulussa, olisi ihanaa jos tuota päivää voisi oppia odottamaan muunkin, kuin lahjojen vuoksi, kuten yhdessäolon, perheen ja tunnelman. Tuntuu, että lapselle puolet uusien lelujen hauskuudesta tulee, kun vanhemmat ovat kiinnostuneita leikkimään ja pelaamaan niillä yhdessä. Viettämään aikaa. Se jos mikä on arvokkaampaa, kuin yksikään esine. Jos se ajatus on vanhemmiltakin hukassa, miten sitten lapset? Meistähän ne pirulaiset kun tuppaavat mallia katsomaan. Ajatellaanko nykyään vain, että kunhan työnnetään lapsille mahdollisimman paljon leluja ja krääsää, he ovat tyytyväisiä?

Lelut ovat nykypäivänä todella arvokkaita ja kolmenkympin lahja saattaa jollekin perheelle olla halpa, toiselle taas hyvin kallis. Mielestäni on kohtuutonta, että luokkakaverin synttäreille tulisi viedä kamalan kalliita leluja lahjaksi. 10-15 euroa olisi mielestäni hyvä budjetti synttärilahjaa ajatellen.

Mitä mieltä te olette ja etenkin kaverisynttäri-ikäisten vanhemmat, onko teillä jotain ikäviä tai ihmetyttäviä synttärikokemuksia?


6 kommenttia

  1. Mä olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Mulla on myös sellainen kuva, että nykyään vanhemmat panostavat lastensynttärijärjestelyihin vain muodon vuoksi, jotta saisivat kilpailla muiden kanssa kenen lapsella on hienoimmat synttärit.

    Itse järjestän neitejen synttäreitä ihan neitejen takia ja vaikka meillä ei olekkaan pellejä ja ilotulitteita ollut koskaan, niin kaikki ovat kyllä viihtyneet. Ymmärrän lahjojen jaon ystäville siinä mielessä, jos esimerkiksi on joku kilpailu ja siitä sitten joku voittaa jotakin.

    Kaikkein tärkeintä kuitenkin on se, että vieraat saapuvat ja kaikilla on hauskaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :) Varmasti karsii synttärijuhlijoita sekin, että nykyään on niin suuret odotukset, että synttärilahjaan pitää alkaa hyvissä ajoin säästämään. :D Eikä rennosta juhlinnasta ole tietoa, jos täytyy stressata kuukausia etukäteen, miten saa järjestettyä ainakin yhtä hienot kemut kuin kaverilla!

      Poista
  2. Meillä juuri järjestetään yks vuotis synttäreitä ja täytyy sanoa että tulee stressattua ihan liikaa. Yks asia mitä en ymmärrä on tarjoilujen loputon määrä koska itse tykkään panostaa muutamaan juttuun ja tehdä niitä sitten vähän enemmän. Toisaalta kun mekin yritetään mahdollisimman pienellä budjetilla päästä niin se tarkoittaa itse kaiken tarjoilun tekemistä mikä pistää stressaamaan enemmän kun se että olisi valmis panostamaan enemmän rahallisesti ja tilaamaan tarjoilut. Että olishan se hienoa kun olis ylimääränen seteli taskussa. Juhlissa lahjoja tärkeämpää on yhdessä olo ja muiden näkeminen ja sitä haluaisin yrittää opettaa lapselle. jokainen tyylillään ja en jaksa edes ajatella millaista tulee olemaan kun aletaan niitä kaverisynttäreitä järkkäämään! Niin ja mun mielestä kakku on tarpeeksi hyvä vastine lahjalle!

    Tulipa sekava :D heh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Meilläkin jäi hirveästi 1-v. synttäreillä syötävää yli, kun innostui tekemään kaikkea ja mummutkin leipoi. Se kakku on kuitenkin se mitä yleensä synttäreille tullaan syömään eikä paljon muuta edes tarvittaisi. :) Ja todellakin pitäisi kavereillekin riittää se, että on jotain hauskaa tekemistä ja herkkuja, noihin tarjoiluihin kun saa jo uppoamaan paljon rahaa. :D

      Poista
  3. Jo koululaisen äitinä tässä on ehtinyt nähdä juhlia jos jonkinlaisia ja oikeasti ne alkavat joillakin mennä jo kilpavarustelun puolelle! Vuokrataan isoja tiloja, pomppulinnoja, popcornkoneita sun muita härveleitä ja jaetaan vielä jokaiselle kiitokseksi Legoja. Yritä siinä sitten pitää tavallisia kotisynttäreitä perusohjelmilla, joissa lapset kotiin lähtiessään huokaavat vanhemmilleen kuinka tylsää oli. Joskus on myös oma lapsi jäänyt ilman kutsua muiden tyttöjen juhliessa.

    Itse olen koululaisen kanssa pitänyt linjaa, että joko kutsutaan koko luokka tai tytöt. Nyt lapsen ollessa jo pian juhlaiän ulkopuolella olen myös sallinut lähimpien kavereiden kutsun esim. suullisesti tai kännykällä. Alle kouluikäisen kanssa taas olemme lähettäneet kutsut postissa suoraan pojan kavereille kutsuen samalla heidän vanhempansa. Onneksi nämä nuoremmat lapsoset eivät ole vielä joutuneet kilpavarusteluille synttäreille vaan heille riittä onnistuneisiin juhliin vielä herkut ja leikkiminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, tuntui kyllä uskomattomalta lukea tuotakin lehtijuttuja, että voiko olla edes totta. :( Onneksi riittää meitä "normaalien" synttärienkin kannattajia vielä ja toivotaan että niitä eksyy myös oman lapsen kaveripiiriin sitten aikanaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi <3