Joulupukkisalaisuus


Joulupukki, satu joka elää yhä, ainakin suuressa osassa perheistä. En oikein tiedä, miten tulisi suhtautua median kiistelyyn ja tutkimuksiin, joiden mukaan lapselle ei olisi hyväksi valehdella Joulupukista. Tuo ihana perinne ja joulun taika, johon lapsena itsekin on uskonut, pitäisikö lapselle kertoa totuus, ettei koko ukkoa olekaan ja vanhemmat on niitä, jotka lahjat pakettiin käärii?

Muistikuvia omista lapsuuden jouluista ja tästä tarinasta toki tulee heti mieleen. Silloin uhkailtiin Joulupukin muistavan vain kilttejä lapsia. Nyt se tuntuu ehkä hieman oudolta, tuskin kukaan lapsi luontojaan on tuhma? Jos on, silloin on ehkä vanhemmillakin peiliin katsomisen paikka. Varmasti on joulun alla helppoa toteuttaa näitä kiristys- ja uhkailukortteja lapsen kanssa, mutta liika on liikaa. Itse haluaisin yrittää muita keinoja kasvatuksen suhteen, vaikka ihan varmasti tulen vielä päästämään sammakoitakin suustani. Mielestäni pelisäännöt on oltava ja kiristystä ei ole, jos on sovittu, ettei viikkorahaa heru, jos vaikkapa sovittuihin kotitöihin ei ole osallistuttu. Silloin lapsi sen tietää ja jos siivoaminen ei maistu, on mielestäni turha lähteä uhkailemaan tontuilla tai korottamaan ääntään ja muistuttamaan sadatta kertaa kotitöistä. Yhtä tärkeä osuus on vanhemmallakin muistaa pitää se lupaus, eli olla tosiaan kaivamatta niitä viikkorahoja sieltä lompakosta, jos hommat on lapsen puolelta jääneet hoitamatta. 

Muistan yhtenä joulunaikana lapsuudesta, kun olin perheeni kanssa auton kyydissä ja tiellä oli poroja. Niistähän tuli Joulupukin porot ja siinä sitten pohdittiin, olivatko ne karanneet. Se oli jotenkin aina niin jännittävää, kun joku sanoi muka nähneensä tonttulakin vilahtavan ikkunasta. Ei mielestäni lapsilta tarvitse tätä satua viedä enkä ymmärrä, miten tällaiset pienet, hauskat tarinat voisi lapsen luottamuksen saada järkkymään. Kyllähän maailmassa satuja riittää hammaskeijuista pääisäispupuihin ja minusta ne kuuluvat lapsen maailmaan.

Eihän lapselle välttämättä tarvitse mielin määrin Joulu-ukosta valehdella ja voisin itsekin kuvitella kertovani esimerkiksi vanhempien auttavan lahjojen hankkimisessa. En kuitenkaan halua käyttää tonttuja pelottelukeinona lapsen huonon päivän takia, onhan sellaisia meillä aikuisillakin. Meillä tulee kuitenkin Joulupukki aattona vierailemaan. Jos lapsi suoraan epäilisi tai tahtoisi keskustella asiasta, voisimme ehkä yhdessä pohtia ja kysyä mitä lapsi itse ajattelee Joulupukista. En näe kuitenkaan millään tavalla vakavana asiana, jos annan tarun elää, lapsilla kun sitä mielikuvitusta vielä riittää, joten annettakoon heidän nauttia saduista.

Saako teillä lapset uskoa Joulupukkiin ja vieraileeko sellainen teillä aattona?

2 kommenttia

  1. Meillä poika on vielä sen verran pieni taapero, että saattaisi kummastuttaa pukin tulo aika lailla :D

    Omassa lapsuudessa ei joulupukki koskaan vieraillut vaan vanhemmat jakoi aina perheen kesken lahjat ja kyllä se itsellekin oli aina mieluisampaa niin päin. Tulen luultavasti myös itsekin näin toimimaan.

    Lapseni saa uskoa Joulupukkiin jos niin tahtoo ja niin pitkään kuin haluaa. Sitä mielikuvitusta kun aika paljon heiltä löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tosiaan riippuu paljon, miten omassa lapsuudessa on asiaan suhtauduttu ja toimittu. Monesti ne perinteet jatkuu sitten omankin perheen kanssa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3