Kaksplus.fi

Ole onnellinen siitä, mitä sinulla on...



...kunnes olet saavuttanut sen, mitä vielä haluat.

Tuollainen lause tarttui jostakin jokin aika sitten matkaani, joka oli mielestäni todella osuva. Kirjoittelin syksyllä postauksen, jossa pohdin tulevaisuuttani ja mikä haluaisin isona olla. Perhevapaalta töihin palattuani, tuttu iltavuoroarki alkoi, Toni tulee töistä, minä lähden. Kun omiin vuorolistoihin on merkattu työtunteja kohtuullisesti, vapaa-aikaa jää molemmille naurettavan vähän eikä kodin ja arjen pyörityksen lisäksi jää yhtään ylimääräistä, iltavuoron jälkeen ei enää jaksa bloginkaan parissa touhulla. Kaikkien palasten yhteensovittaminen ei todella ole helppoa, se on oikeastaan aika kuluttavaa ja puuduttavaa. Kyllähän tähän ajan kanssa tottuisi, mutta yhä useammin huomasin miettiväni, olisiko jotain muita vaihtoehtoja olemassa. 

Voi kuinka unelmoinkaan "normaalista" arjesta. Aamulla päiväkodin kautta töihin, sitten koko poppoo kotiin ja ruuan laittoon. Ilta aikaa harrastaa tai olla vain ja torstaina suunnitella yhteistä viikonloppua. Uutena vuotena valaa yhdessä tinat ja mennä katsomaan ilotulitusta, ilman että joutuu itse olemaan töissä. Saatika jouluaattona. Oman lapsen kanssa haaveet on todellakin muuttuneet ja noita asioita arvostaa hyvin paljon enemmän. 

Uskon kyllä sen, että jos työstään tykkää täysillä ja tuntee sen olevan täysin oma juttu, nuo asiat eivät niin paljoa haittaa. Mutta kun minulla on koko ajan tunne, että haluaisin löytää vihdoin ja viimein sen oman alan ja työn, johon voisi jäädä ja asettua. Kun mietin tuota lausetta postauksen otsikossa ja alussa, siitä voi todeta, ettei mitään koskaan voi saada jos ei uskalla lähteä tavoittelemaan uutta. Joskus on tehtävä ratkaisuja, kuten minun tapauksessa nyt tuli yksi tehtyä. Toivon todella, että se oli oikea. Nyt oli korkea aika tehdä päätös, sillä myöhemmin ei ehkä olisi enää tohtinut. Nimittäin lähteä vielä opiskelemaan uutta tutkintoa. 

Ajattelin, että minun koulut olisivat jo käyty. Graafinen suunnittelija ja myynnin ammattitutkinto. Ei enää opiskelijabudjettia. Vaikka ei se nykyisillä osa-aikaisen työtunneillani ole kauas siitä jäänytkään. Nyt kuitenkin alkaa uusi arki ihan parin viikon päästä, sillä riemukseni voin ilmoittaa, että minusta tulee taas opiskelija! Vaikka aluksi kaikki lähinnä hirvitti ja vaikka kuinka halusin hommaan ryhtyä, taloudellinen puoli huoletti aika tavalla. Nyt olen kuitenkin huokaissut helpotuksesta, koska kaikki asiat näyttäisivät ainakin tällä hetkellä menevän paremmin kuin uskalsin koskaan edes haaveilla. 

Käyn vielä opintojen ohella tekemässä vähäisiä vuoroja töissä, koska opintoihin sisältyy myös etäpäiviä. Kaikkia etäpäiviä en kuitenkaan täytä työllä, vaan pystyn myös keskittymään välillä pelkästään koulujuttuihin. Tämä oli kyllä suuri helpotus, koska uskon, että koulukin vaatii aivan varmasti oman osansa, enkä haluaisi, että valmistuminen esimerkiksi viivästyisi sen takia, että on ollut pakko painaa töitä samalla ihan viimeiseen pisaraan asti. 

Toivon, että parin vuoden päästä olen valmistumassa merkonomiksi, taloushallinnon puolelle eli toimistohommiin. Kyseessä on siis liiketalouden perustutkinto. Olen kyllä tällä hetkellä enemmän kuin innoissani, opiskelumotivaatio on pilvissä ja en jaksaisi millään enää odottaa kahta viikkoa!

Näitä opiskeluasioita tässä on loppusyksy mennyt selvitellessä melko tiiviisti, blogiin en ole aiemmin maininnut mitään, koska ajattelin, että jotain voisikin mennä mönkään ja opiskeluhaaveet pitäisi haudata. Alan alkuvuodesta miettimään työharjoittelupaikkaa ja kartoittamaan vaihtoehtoja, paikan täytyisi olla sellainen, missä voisin suorittaa sekä kirjanpidon, että palkanlaskennan kokonaisuudet. Päädyin näihin vaihtoehtoihin, koska ne ovat tulevaisuuden kannalta varmasti kaikista hyödyllisimmät osaamisalat.

Kylläpä on ihanaa aloittaa uusi vuosi lähtien tavoittelemaan seuraavaa etappia, minkä haluaa saavuttaa!

Löytyykö sieltä muita perheellisiä opiskelijoita? :)








7 kommenttia

  1. Oi, hienoa, että uskallat toteuttaa haaveitasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos, pitihän tätä hetki harkita, mutta toivon että päätös oli oikea. :)

      Poista
  2. Tsemppiä opiskeluihin! Kiva lukea postauksia koulun ja perhe-elämän yhdistämisestä, jos sellaisia kirjoittelet :) itselläkin nimittäin on edessä paluu koulunpenkille, tosin vasta 2018. Jännittää vähän miten sitä jaksaa, mutta silti unelmien tavoittelu on tärkeää ja lopussa se uurastus varmasti palkitaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Kyllä varmasti tulee vuodatettua tulevaa uutta arkea ja opiskelujuttua blogiin! Ja blogistasi luinkin, että sinäkin suuntaat opiskelemaan, joten tsemppiä kovasti sitten sinullekin kunhan koulunpenkille palaat. ;) Uskon, että motivaatio on juuri se minkä avulla sitä jaksaa, vaikka varmasti tulee rankkojakin aikoja eteen, mutta ei auta kuin ajatella tulevaisuutta! :)

      Poista
  3. Hieno päätös sinulta! "Jos haluaa jotain uuttaa, täytyy uskaltaa" pitää todellakin paikkansa. Itse valmistuin vuosi sitten ja täytyy sanoa että perheen ja opiskelun yhteensovittaminen ei ollut se helpoin juttu mutta kaikesta selviää kun on asenne kohdillaan. Tsemppiä sulle opintojen pariin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Näin se menee, uskaltaminen muuttuu jossain kohtaa vaikeammaksi, nuorena sitä vain oli helpompi hypätä sinne minne nenä näytti. :D Ja onnea sinne, mukava kuulla että kaikki sujui lopulta hyvin, vaikka tokihan sitä joutuu tekemään töitä ja järjestelyjä, perheellisen opiskelijan, mutta asenne ja motivaatio on tosiaan ne jotka toivottavasti vie eteenpäin! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi <3