Kaksplus.fi

Tavallinen tiistai kuvina



Klo 9-10:30 vietetään hidasta aamua ja heräillään. Tyttö on heräillyt pari kertaa aamuyöllä ja aikaisin aamulla. Hän on saanut aamutissinsä ja loikoillaan petissä, kunnes taapero ilmoittaa, että nyt "mennään" ja itse yritän myös päästä jaloilleni. Olen hyvin aamu-uninen ja hidas herääjä. Tehdään vähän aamutoimia, laitetaan puuro tulille ja syödään.

Klo 10:30-11:30 Valitaan Neelalle päivävaatteet ja hoidetaan aamuhommat loppuun. Taapero touhuaa ja minä laitan aamupalatiskit koneeseen ja ruuat jääkaappiin. Laitan kahvin tippumaan ja majoitun lattianrajaan kupillisen kanssa, taapero on jo leikkiseuraa vailla. 





klo 11:30-12:15 Päästiin ulos asti! Vuorossa koiranulkoilutusta, pulkkailua ja lumi"töitä" minikolalla. Tehtiin leikkipaikalle joskus monta viikkoa sitten lumiukko ja lumikoira, joita Neela haluaa käydä aina moikkaamassa. Ne olivat sulaneet muodottomiksi ja se vähän pisti taaperoa harmittamaan. Tyttö myös haluaisi usein ulkona tehdä palloja, eihän hän tietenkään ymmärrä ettei niitä millä tahansa säällä saa tehtyä.




klo 12:30-13:15 Purkkilounas ja tissitainnutus päikkäreille.

klo 13:15-15:00 Oma "lounas" koostui leivästä, kahvista ja Lumosta. Sitten oli aika majoittua peilin eteen omaa naamaa ja tukkaa laittamaan yhteiskuntakelpoiseksi. Yleensä tykkään vähän meikata, vaikka päivä menisikin vain kotona, tosin tänään olikin ajatus käydä myöhemmin mutka kaupungissa.




klo 15-16:30 Neela heräsi kauneusuniltaan, aloitin ruuan laittoa, kana-ananas kastiketta riisillä. Kohtapa taapero löysi töistä kotiutuneen isinsä eteisestä. Vuorossa ruokailua, tyttö on treenannut syömistä päiväkodissa ja se sujuu jo yleensä tosi hienosti. 




klo 16:30-18:30 Neela jäi isänsä kanssa kotiin, kun itse lähdin käymään Sokoksella ja samalla H&M:llä tarkastamassa, jos löytyisi joulupukin tuomalla lahjakortilla ostettavaa. Löytyihän sieltä yksi paita, mutta arvatkaa muistinko käyttää sitä lahjakorttia! Automaattireaktio aina maksaa sillä pankkikortilla, sama juttu käteisen kanssa jos sitä joskus sattuu olemaan... No, säästyipähän taas lahjakortti. ;) 



klo 19-21 Tehtiin välipalasmoothiet. leikittiin ja tehtiin iltahommia. Neela alkoi näyttää melko aikaisin väsymisen merkkejä, joten tehtiin iltapuuro ja hampaan pesut, kunnes tyttö nukahti yöunille iltatissin voimalla. 

klo 21-01 Loppuillalta ei kuvia tullut otettua, joka kului oikeastaan vain sohvalla löhöten ja telkkaria katsellen. Syötiin oma iltapala ja tein tietokoneella vielä vähän blogjuttuja ja muokkasin tämän postauksen kuvia. Tarkastin ja palautin etätehtävän. Aika riensi nopeasti ja kelloon vilkaistuani oli pakko sammuttaa tietokone ja mennä omien iltapesujen kautta nukkumaan. 








Terveellinen hedelmäsmoothie - välipala




Vuoden alku ja terveelliset elämäntavat? Olen itse välillä pyöritellyt silmiä, kun blogeissa hyppii näitä terveellisiä litkuja verkkokalvolle ja itse aiemmin jotain marjasekoituksia maistaneena en koskaan täysin vakuuttunut. Silti ne näyttävät usein hyviltä ja raikkailta, pakko myöntää. Ongelmani on kauhean yksipuolinen ruokavalio ja se, että kaikki "helpot" ja nopeat välipalat onkin sitten itseasiassa täynnä sokeria ja sen jugurtin tai murolautasen sijaan voisi herkutella vaikkapa suklaapatukalla. Pyhästi olen luvannut taas ottaa karkkipäivän käyttöön, sillä en pysty herkuista totaalisesti pääsemään eroon. Nykyään on myös jo hieman vaikeampaa syödä niitä herkkuja, koska taapero on hoksannut myös niiden viehätyksen. Enkä aio suoda hänelle niistä jokapäiväistä nautintoa. 

Kauppareissulla mukaan lähti sitten erilaisia aineksia smoothieita varten ja parina iltana olemme latoneet hedelmäisiä makuja blenderiin. Ajattelin, että näitä kokeilisin myös Neelalle tarjota välipalana. Ei tämä ollut ollenkaan hullumpaa. Hedelmissä on sen verran makeutta ja limestä tuli ripaus kirpeää raikkautta joukkoon, ettei tarvittu mitään makeuttajia. Seuraavaksi täytyy vielä testata marjaisaa versiota ja kokeilla lorauttaa vaikka hunajaa joukkoon. Tytöllekin maistui!

Smoothieen tuli reilusti mangokuutioita (pakaste), yksi banaani, yksi appelsiini, limen mehu,  jogurttirahkapurkki ja muutama jääpala.


Oletko sinä ihastunut smoothieihin? Lempparireseptit jakoon!



Se kotoisampi tukka



Viime viikon maanantaina istahdin kampaajan tuoliin sitten joulukuun jälkeen, jolloin tukkaa vaalennettiin kokonaisvaltaisemmin ja tyveen ja pohjalle jätettiin hieman tummaa. En tiedä johtuuko voimakkaasta punapigmentistä vai mistä, mutta tuntui, että tukka kellastui taas hetkessä ja sittenpä taas malttamattomana odoteltiin seuraavaa kampaajakäyntiä. Ei taida ainakaan täysin blondi minulle passata muutenkaan, saati sitten sen ylläpito, joka on aivan toinen lukunsa. Toisaalta en halunnut leikistä kokonaan vielä luopua, sillä voisihan olla, että useamman vaalennuskerran jälkeen se alkaisi jo säilyä pidempään saamatta oranssia vivahdetta. Näin kampaajakin minulle lupaili. Päädyimme siis kirkastamaan latvaa ja vaaleita kohtia entisestään, mutta tummaa tuli sitten vähän pidemmälle tuolta tyvestä. Jospa tämä bronde ei vielä olisi täysin "last season," sillä itse tykkään tästä kyllä kovin. Tumma tuo kivasti kontrastia ja vaaleaankin saatiin nyt ihanasti viileyttä. Tummemman tyven ansiosta olo tuntuu nyt paljon kotoisammalta. Toivottavasti saisin vain tämän latvan vaaleuden ylläpidettyä... 

Oltiin muutama päivä taaperon isovanhempia moikkaamassa ja käytiin kylpylässä, taapero sai kokea kyseisen hauskuuden ensimmäistä kertaa. Mentiin jo ennen päikkäreitä ja jaksettiin noin tunti polskia. Itse kävin toteamassa rapakuntoni uimalla kerran kuntouintialtaan päästä päähän, kyllä tosiaan olisi pienen kuntokuurin paikka. Jos vain aikaa jostain liikenisi koulun, töiden ja arjen pyörityksen ohella. Tosi helposti jää pyörittämään sitä tiettyä päivärutiinia taaperon päiväunien, ulkoilun ja ruokailujen ympärillä eikä tule raivattua aikaa muuhun.

Tämän viikon suunnitelma on aloittaa vähän omatoimista verkkokurssia yritystoiminnasta ja palauttaa yksi etätehtävä ennen torstain lähipäivää. Tänäiltana suunnataan Prismaan ostamaan useamman päivän ruokaostokset ja sunnuntaina olisi vasta työvuoro edessä. Opiskelua täytyy tosin nyt alkuviikosta ajoittaa iltoihin, koska Neela on tällä viikolla vain lähipäivät hoidossa.










Neela nukkuu parhaillaan päikkäreitä, käytiin sitä ennen ulkona harmaassa säässä. Vietettiin rauhallinen ja pitkä aamu, puuroa keittäessäni taapero piilotti pientä lelu-ukkoa reppuunsa ja tuli selkäni taakse kikattamaan, kun vuoroni oli etsiä. Se ukko on peräisin Little People - farmista, joka oli kyllä hyvä joululahjaostos. Aluksi tyttö ei näyttänyt kiinnostuvan hökötyksestä, mutta nykyään hän viihtyy asetellen eläimiä taloon ja aamulla menee ensimmäiseksi sen eteen istumaan ja touhuilemaan. 

Nämä kuvat on otettu viikonlopun aikaan ja sinisyys kuvista loisti poissaolollaan, oli niin ihanan kirkasta, eikä edes palellut paksun ja rennon neuleen alla, jonka löysin taannoin H&M:ltä. Yritän opetella tekemään yhtä kivat laineet tähän tukkaan, mitä kampaaja, vaikka tuskin se koskaan samalla lailla onnistuu! Tulee aina liian tiukkaa kiharaa tai sitten toinen puoli on ihan erilainen, mistähän sekin johtuu. Nyt lähden kirjoittelemaan kauppalistaa loppuun ennen kuin tyttö heräilee uniltaan, mukavaa viikon alkua kaikille! 





Näitä asioita odotan keväältä




Vaikka tammikuu vasta vetelee viimeisiään ja edessä on vielä tovi talvea, mutta viikot vaan kuluvat niin nopeasti, että käytännössä kevät on jo käden ulottuvilla. Toivottavasti ei tule pitkiä pakkasjaksoja, vaan saadaan nauttia pikkupakkasista ja leudoista talvipäivistä helmikuullakin. Koko ajan saadaan nauttia valosta pidempään ja se jo antaa paljon energiaa. Tänään sain muutaman kuvan tammikuun auringonsäteistä, jotka muuten jo hieman tuntuivat lämmittävän valokuvaushetken aikana. Tai sitten vain kuvittelin. Tässä kuitenkin pieni lista, mitä minun kevät tuo tullessaan. 


- Lisääntyvää valoa, joka mahdollistaa blogikuvien ottamisen laajemmalla aikataululla ja  antaa energiaa pimeän ajan jälkeen.

- Lämmittäviä auringonsäteitä, joista ensimmäiset sain osakseni jo tänään. Niiden myötä sopivia ulkoilukelejä.

- Opiskelua, opiskelua, opiskelua!

- Kevätvaatemallistojen himoitsemista.

- Ehkä voisi inspiroitua taas vähän terveellisemmistä elämäntavoista ja etsiä sitä liikunnan iloa? En tiedä, onko salilla puurtaminen loppujenlopuksi se oma juttu, keväällä muutenkin voisi tankata samalla ulkoilmaa lenkkeilyn lomassa. Jos vaikka innostus iskisi lisäksi johonkin oman kehon painolla tehtävään kotijumppaprojektiin?


Mistä sinä inspiroidut keväällä? 






























Minkälaista esimerkkiä sinä näytät?




Lapsena sitä kuvitteli, että aikuiset ovat niitä fiksuja. He osaavat käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa, ovat ystävällisiä ja kohteliaita, asiallisia. Miten lapset osaavat olla toisiaan kohtaan joskus niin ilkeitä ja mistä huono itsetunto rakentuu? Nuoret alkavat jo yhä aiemmin tarkkailla ulkoisia virheitään eivätkä hyväksy itseään sellaisina kuin ovat. Mistä pienet ihmisenalut huonon käytöksen oppivat? Ei ainakaan meiltä fiksuilta ja asiallisilta aikuisilta? Vai? 

Voin paljastaa, ettei me aikuiset aina osata käyttäytyä kuusitoistavuotiasta teiniä paremmin. Tai siltä se ainakin näyttää monien kohdalla. Jälkikasvu kuuntelee korvat höröllään, kun tuohtuneena selität siitä työpaikan Riitasta, jolla oli taas kuivahtaneet vitsit kahvipöydässä ja vaatteet Halpa-Hallin alelaarista jostain viime vuosituhannelta. Jälkikasvu tarkkailee vieressäsi peilistä, kun tuijottelet itseäsi irvistellen, taas on tullut pari kiloa lisää ja ahdistelet asiaa ääneen. Joitakin facebookryhmiä selatessa, tulee vahva epäilys, voiko täällä ikäraja olla kahdeksantoista. 

Aikuiset käyttäytyvät lapsellisesti. Puhuvat selän takana, arvostelevat, roskaavat kadulla, eivät todellakaan monet muista käyttäytymisetikettiä kaupan kassalla. Ei tarvitse etsiä kovin kaukaa, että keksii mistä lapset esikuvansa löytävät. Käyttäytymismallimme tuntuu kovin negatiiviselta, ohikulkijaa katsellaan nenänvartta pitkin tai sitten ollaan kateellisia. Ei todellakaan voida iloita toisen puolesta tai sanoa mitään positiivista. Vaikka ihan varmasti jokainen on huomannut, miten positiivinen fiilis ja mukavat sanat tarttuu ihan samalla tavalla, kuin se negatiivinenkin. Onnellisuus on kiinni myös pään sisältä, se miten päätät asioihin suhtautua.

Myönnän, että itsekin suhtaudun moniin asioihin jo valmiiksi negatiivisesti. En anna edes mahdollisuutta, että maanantaista tulisi hyvä päivä. Jos ympärillä on positiivisia ihmisiä ja iloinen tunnelma, huomaa että omakin päivä, vaikka sitten se lauantai-iltavuoro töissä, onkin sujunut ihan mukiinmenevästi.

Vaikka fiilis olisikin huono ja negatiivinen, ulospäin olen saanut kuulla olevani positiivisen oloinen. Ehkä se johtuu siitä, että muistan hyvän käytöksen ihmisten ilmoilla, en haasta riitaa tai ole etunenässä siellä juorupiirissä vatvomassa jonkun puolitutun elämän juonenkäänteitä. Vaikka myönnän senkin, että joskus toisten asioita on tullut ruodittua, enkä usko että kukaan voi juoruilulta täysin sulkea silmänsä, korvansa tai suunsa.

Edes sen kun muistaisi, että lapsilla korvat on erittäin kuulevat ja puolitoistavuotiaammekin alkaa jo poimia omasta käytöksestäni esimerkkejä. Niin hyvässä kuin pahassa. Jos pidämme hyviä käytöstapoja lapsillamme tärkeinä, ykkösjuttu olisi toimia itse esimerkkinä. Hyväksyä itsemme virheineen ja kiloineen (ainakaan jos mitään ei niille itse halua tehdä) ja lopettaa liian tarkka peiliin tuijottelu, silloin kun lapsi on läsnä. Viedä roskat roskikseen ja tervehtiä kaupan kassalla. Ehkä lausua joku positiivinenkin ajatus joskus. Olla fiksuja aikuisia.

Opiskelua, aikatauluja ja muistilistoja




Yksi innokas opiskelija täällä moi! Arki on saanut heti alkuvuodesta vähän muutosta ja koulutaival on lähtenyt mukavasti käyntiin. Nyt alussa työvuorojakin on ollut vähän reilummin, joten illat on saanut viettää opiskelujen ohessa hommia paiskien, viimeisimmästä kahden päivän vapaasta on haalea muisto... Tänään taas yksi vapaa ja huomenna töitä, mutta onneksi aamuvuoro. Ensi viikolla lähipäiviä koulussa ei ole, mutta etätehtäviä sen sijaan on vielä jokunen tehtävänä. Lisäksi pitäisi jonkinlaista käsitystä saada omasta opiskeluaikataulusta, harjoittelun alkamisajankohdasta ja -paikasta sun muista käytännön asioista. Yksi itsenäinen verkkokurssikin odottaa jo aloittamista. 

Lähipäivinä on ollut niin ihana "normaali" arkikuvio, että päivät on hurahtanut ohi ihan vauhdilla. Aikatauluja on pitänyt kyllä suunnitella ainakin näin alkuun. Torstait ovat olleet vauhdikkaita päiviä, silloin olen ollut kolmeen asti koulussa ja sen jälkeen kiireellä hakenut tytön hoidosta. Ehditty käydä kotona nopeasti syömässä ja sitten onkin ollut jo kiire muskariin. Illalla vielä on ollut ruokaostoksia hoidettavana, joten voi arvata, miten väsynyt Neelakin on ollut ja viime torstaina hän oli puoli yhdeksältä yöunilla. Meille sellainen on tosi harvinaista! Muuten tyttökin alkaa sopeutua satunnaisiin pidempiin hoitopäiviin, tosin aikainen herääminen aiheuttaa sen, että hoidossakin hän on jo tosi väsynyt ennen päikkäreitä. 

Tuntuu myös, että on kamalasti muistettavaa ja mikäli ei kirjoita kaikkea ylös, en taatusti onnistu pitämään mielessäni kaikkea. Päiväkodista tulee milloin mitäkin täytettävää lappua tai infoa. Toistaiseksi en ole (ehkä) onnistunut unohtamaan mitään kovin tärkeää. 



Koulupäivinä on ollut mukavaa, kun kaikki tullaan yhtä aikaa kotiin, vaikka tämä alku onkin tuntunut aika kiireiseltä. Haluttaisi myös suunnitella uusia postauksia blogiin, valokuvata ja kirjoittaa, jospa tämä tahti taas ajan kanssa alkaa löytymään. Tahtomattaan postaustahti siis on ollut hieman harvempi. Vaikeaa on myös, kun päiväsaikaan harvoin ehtii kuvata ja vielä harvemmin ollaan molemmat valoisan aikaan kotona, joten kuvausassistenttia ei ole ollut tarjolla. Onneksi päiviin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tulla lisää valoisaa aikaa, joten kevään myötä kuvausongelmiinkin varmasti tulee helpotusta. Se vaan on tosiasia, että kiireessä ei aiheita tai ideoita putkahtele mieleen, tämä bloggaaminen vaatisi luovia taukoja! Tämä on myös vähän aalloissa etenevää touhua, välillä luonnoksissa odottaa monta otsikkoa ja aiheita tulee itsestään, välillä taas on kausi, jolloin ei oikein irtoa mitään. 

Ensi viikolla on maanantaina kampaaja, tiistaina työvuoro ja lisäksi alkuviikosta yritän saada seuraavaksi viikoksi palautettavat etätehtävät valmiiksi. Sitten olisi tiedossa pitkä viikonloppu, lähdetään torstaina muskarin jälkeen tytön mummuloihin. Sitä ennen toivotan kuitenkin teille hauskaa kuluvaa viikonloppua ja lauantaita! 



Meikkiostokset testissä



Ostin joulukuussa uusia meikkejä, kun moni tuote taas loppui yhtäaikaa ja tarkoitus on ollut kosmetiikkapostausta blogiin tehdä, mutta jostain syystä se on venynyt. Olen tosi huono ja laiska ostamaan uusia meikkejä, vaikka ne aina piristää ja on mukavampi tälläytyä, kun saa testailla uusia tuotteita. Monesti myös joku tuote kuluu loppuun, enkä saa aikaiseksi ostaa uutta. Mitä nyt ne pakolliset tietenkin, meikkivoide ja puuteri muunmuassa. Niin kävi tällä kertaa primerin kohdalla ja nyt on ainakin koettu, että meikinpohjustusvoiteesta on hyötyä, ainakin itselleni. Minulla oli ennen käytössä Lumenen primeri, mutta se putkilo oli tosi pieni eikä sitten kauaa kestänytkään. Yritin etsiä arvosteluita, mikä olisi hyvä pohjustustuote ja lopulta kävelin Sokokselle. Myyjä suositteli minulle tämä Max Factorin Face Finity - primeriä, joka on ollut nyt käytössä. 

Minulla on aika ongelmallinen iho. On suuret ihohuokoset, punoitusta ja näppylöitä. Ilman pohjustustuotetta ja hyvää puuteria olen kyllä huomannut, että parin tunnin päästä iho kiiltää eikä meikki enää pysy paikoillaan. Ja tähän kyseiseen primeriin olen ollut oikein tyytyväinen. Paljon paremmin pysyy meikki leviämättä, jossain vaiheessa päivää saatan lisätä Lumenen kivipuuteria kiiltoon. Aluksi epäilin tämän toimivuutta, kun primeri oli yllättävän juoksevaa, väritöntä eikä tasoittanut ihoa itselläni ainakaan millään lailla. Pidempiaikaisessa käytössä olen huomannut tosiaan eroa meikin kestävyydessä. Pullo on myös riittoisan kokoinen, joten jospa saisin aikaan ostaa tätä tuotetta loppumisen jälkeen lisääkin! 

Ongelmani on myös tummat silmänaluset. Kai se on rakenteellista, koska siihen ei ole auttanut veden juonti, (jossa siinäkin tosin olen auttamattoman huono...) pitkät yöunet tai muutkaan elämäntapaseikat. Ainakaan ne mitä olen kokeillut. Sain nyt aikaiseksi ostaa testiin concealerin, ennemmin olen yrittänyt piilottaa silmänaluset vain meikkivoidepuikolla ja valokynällä. Hain tästäkin arvosteluja ja koska en raaskinut pulittaa tuotteesta useampaa kymppiä, valikoitui tämä L'oréalin perfect match -tuote itselle. Haluttaisi kyllä testata esimerkiksi Macin versiota, joka tuntui olevan viimeisen päälle kehuttu ja peittävän tummat silmänaluset täydellisesti. Kyllä tämä ostamanikin toimii, vaikka vähän jättää peittävyydessään toivomisen varaan. 

Vanha ripsivärituubikin alkoi olla loppuun koluttu, joten valitsin sen kummempia miettimättä Max Factorin False Lash Effectin. Aluksi harja tuntui liian paksulta ja isolta, tuntui ettei väriä saa levitettyä pienimpiin alaripsiin. Olen kuitenkin harjaantunut tässä ja ripsiväri on kyllä muuten oikein toimiva. Ei jätä mitään paakkuja, pysyy ripsissä hyvin ja erottelee myös ripset kauniisti. 

Viimeinen tuote uutuuksien joukossa on halppismerkki Essencen luomivärisetti. Tykkään käyttää maanläheisiä ja ruskeita sävyjä luomissa, en osaa käyttää luomissa mitään shokkivärejä. Minulla oli myös sama paletti, jossa oli harmaita ja tummia sävyjä, mutta olen jotenkin mieltynyt näihin nudeväreihin. Hinta-laatusuhde on kyllä kohdallaan, värit pysyvät mielestäni hyvin, ovat pigmenttisiä ja tässä paletissa on myös hyvin valinnanvaraa. Osa väreistä on mattaisia ja osa kiiltäviä. 

Oliko näistä joku tuote sinulle tuttu tai herättikö joku mielenkiinnon? :)




taapero Angry Birds - sisäleikkipuistossa







Eilen sai Neela ensimmäiset kokemukset sisäleikkipuistosta, kun päikkäreiden jälkeen tehtiin suunnattiin kohti Vuokattia ja Angry Birds-puistoa. Ollaan mietitty, milloin taapero saisi jotakin irti tuollaisista paikoista ja viimeaikoina on sohva hoitanut kiipeilytelineen virkaa, joten lähdettiin nyt riehumaan vähän paremmin siihen sopivaan paikkaan. Meillä oli aikaa reilu parituntinen, arveltiin sen riittävän hyvin tämän ikäiselle. Paikalla oli tosi vähän porukkaa, kun oltiin sunnuntain viimeisinä tunteina liikkeellä. Lopuksi väki väheni vielä entisestään ja saimme kaikessa rauhassa tutkia paikkoja. Näin pienen kanssa kyllä ihan hyvä, ettei tarvinnut koko ajan varoa jonkun laskevan liukumäestä päälle tai taaperon karkaavan pallon eteen. Toki erilaiset palloilualueet olivat verkoilla rajattu, mutta kyllähän tuolla varmasti melkoinen vilinä käy ruuhka-aikaan.

Ensireaktio oli varsin hurmaava. Tyttö osoitteli eri suuntiin hihkuen ja hyvä kun maltettiin vaatteet riisua. Juoksujalkaa lähdettiin valloittamaan paikkaa iloisen naurun ja "titityy" -huudahdusten saattelemana. Parasta oli, kun sai suuressa hallissa juosta, jossa joka paikassa oli jotain jännittävää. Rimpuilutelineitä ja liukumäkiä oli paljon ja yksi vähän pienemmällekin väelle. Neela laski meidän kanssa yhdessä muutamia mäkiä, tunnelimäet olivat hieman arveluttavia, mutta uskallettiin niihinkin pari kertaa. 

Melko vähän vielä näin pienelle löytyi aktiviteettia, paikassa oli paljon mm. erilaisia pallopelialueita ja erikseen sitten paikka, jossa sai kokeilla erilaisia lajeja, kuten kiipeilyä ja skeittausta. Sillä puolella kävi vain Toni piipahtamassa. Toisaalta Neela oli onnellinen saadessaan juurikin sinkoilla vain paikasta toiseen ja nakata palloja. Pienemmille löytyi "vaaleanpunainen" huone, jossa oli ilmavat, pehmeät patjat joissa pompahdella, pehmeitä palikoita ja potkumopoja sekä kiikku. Löydettiin myös ihana pieni syvennys, joka oli täynnä pehmeitä kuutioita, niiden sekaan sai hyppiä ja taaperokin kävi siellä kaivautumassa kanssani.



Touhujen välissä ruokittiin taapero ja hyvin maistuikin eväät. Jatkettiin vielä jonkin aikaa, kunnes kuuden aikaan paikka suljettiin ja lähdettiin kotimatkalle. Mieleen jäi kyllä se ihana ensireaktio, voi kuinka onnelliselta tyttö näyttikään! Kotona oltiinkin sitten jo väsyneitä, piti vielä tehdä kauppareissu paluumatkalla ja siinähän se vapaapäivä alkoikin olla purkissa. 

Olen harmitellut, kun omassa kaupungissa ei ole Hoploppia tai mitään tällaista sisäleikkipaikkaa. Onhan nämä lapsille kivaa vaihtelua ja tylsän päivän tai huonon sään koittaessa mukavaa tekemistä. Vuokattiin matkaa on puolisen tuntia, varmasti tulemme täällä vierailemaan uudestaan, kunhan tyttö taas hieman kasvaa. 

Missä iässä te olette vieneet lapsen ekaa kertaa sisäleikkipuistoon?

Kuluvan viikon 7 positiivista



1. Koulu alkoi
On tätä innolla odotettu sieltä marraskuulta lähtien ja keskiviikkona vihdoin pyörähti parivuotinen opiskelu-urakka käyntiin. Herätys oli jo kuudelta ja aamu oli melko haipakkaa, kun oman naaman laittamisen lisäksi täytyy hoitaa taaperon aamutoimet ja pukea sekä kärrätä hänet hoitoon. Sängystä nousin itse kuitenkin virkeänä ja nautin suunnattomasti silti tästä "normaalista" aikataulusta. Melkein hypin tasajalkaa innosta tuolla tuulessa ja aamun pimeydessä päiväkotimatkalla. Torstaina sama juttu, seuraavat lähipäivät ovat sitten ensi viikon lopussa ja nyt on muutama työilta edessä ennen sitä. Ensimmäiset päivät hurahtivat nopeasti ja voi miten mahtavalta tuntui säännölliset, rauhalliset kahvitauot (tuoreella kahvilla) ja kokonaista neljänkymmenenviiden minuutin mittainen lounastauko lämpimällä ruualla. Ei sitä silloin joskus nuorena opiskelijana osannut niin näitä arvostaa, mutta nyt tuntui ihan luksuslomalta! Varmasti parin vuoden aikana tulee vielä epätoivon hetkiäkin ja paljon töitä koulun suhteen, mutta toivottavasti niistä selvitään! Ensimmäisten päivien päätteeksi sain vielä itse, ensimmäistä kertaa, hakea tytön päiväkodista. Hänelle pidemmät hoitopäivät vaativat vähän totuttelua, kun yleensä on ehtinyt hoidossa vain nukkua ja syödä.  

2. Salkkarit palasi joulutauolta
Illoista on tuntunut puuttuvan jotain, mutta nyt taas tuttu ja turvallinen salkkarihetki on palannut vuorokauteen. 

3. Syke
Telkkarin ääressä on vietetty viimeaikoina enemmänkin aikaa ja Sykkeen uuden kauden jaksot on jo nähty. Oli kyllä taas taattua laatua tämäkin kausi, yhden jakson kun katsoi, ei pystynyt lopettamaan vaan pakko oli katsoa aina vain seuraava. Toivottavasti sarja saa jatkoa ja pysyy yhtä koukuttavana.

4. Flunssa alkaa hellittää
Joulusta asti flunssa on sinnitellyt mukana, mutta pikkuhiljaa alkaa jo olla terveempi fiilis. Yskä on myös ollut kestävää laatua ja se on tuntunut häiritsevän Neelaakin öisin. Ei uusia tauteja meille vähään aikaan, kiitos!

5. Pulkkamäki
Neela sai isojen tyttöjen pulkan ja päästiin kaikki yhdessä parina iltana läheiselle mäen nyppylälle laskemaan. Vuorotellen tyttö laski äitin ja isin kanssa yhdessä. Pitäisi tehdä retki joku päivä etsimään suurempaakin mäkeä, ainakin äidistä oli hurjan hauskaa!

6. Sunnuntai-suunnitelmat
Ainakin tällä hetkellä tulevan sunnuntain suunnitelmat olisi Angry Birds- puistossa Vuokatissa. Yksi vapaapäivä töiden välissä, joten jospa päästään käyttämään se hauskalla tavalla. 

7. Muskari jatkui
Torstaina lähdimme kokeilemaan onneamme muskariin, joka on ollut joulutauolla tähän asti. Epäilin, jaksaako tyttö pitkän hoitopäivän jälkeen enää laulella, mutta hienosti meni. Mukaan ryhmään oli hypännyt yksi kaveri päiväkodista, hauska yllätys!


Mitä positiivista teidän viikkoon on sisältynyt?

Imetyksestä luopumisen aika


 Imetys, enpä koskaan osannut arvata kuinka paljon tuo pitää oikeasti sisällään. Ajattelin joskus, että imettäisin vuoden ikään asti, mutta tässä se on jo lipsunut yli puoleentoista. Todella moni on ihmetellyt, kun olen kertonut lapseni tankkaavan vielä tissiä. Se on tuntunut olevan tytölle hyvin tärkeä juttu, eikä hän ole vielä ollut valmis siitä luopumaan. Enkä ole kokenut itse niin tärkeäksi siitä päästä eroon, että olisin halunnut ryhtyä ns. väkisin vieroittamaan, haluaisin sen tapahtuvan suhteellisen luonnollisesti. Nyt kuitenkin tuntuu, että pikkuhiljaa haluaisin saatella imetystaipaleemme loppuun. Tuntuu, että yöt ovat kärsineet imetyksen takia, tyttö ei vieläkään nuku öitä heräilemättä, vaikka vuoden iässä olemmekin karsineet yöimetyksiä pois. Nyt ollaan kuitenkin otettu senkin asian kanssa reilusti takapakkia ja yöt ovat yhtä heräilyä ja jossakin vaiheessa olin liian väsynyt kuunnellakseni itkua tuntitolkulla, joten tissi eksyi suuhun. Ja se ei ainakaan helpottanut asiaa, vaan seuraavina öinä heräilyjä olikin taas enemmän ja tissiä vaadittiin kovemmin. Nämä heräilyt alkoivat niihin aikoihin, kun päivällä imetyskertoja vähennettiin ja monesti olin illan töissä, joten se on varmasti osasyy. Lisäksi flunssa ja useampi samaan aikaan puhkeava hammas, joten onhan siinä syitä kerrakseen.

Kesällä jo ajattelimme, että aloittaisimme vieroituksen joulun tienoilla. Ajan huvetessa alkoi kuitenkin mietityttää. Onhan tämä ainutlaatuista aikaa ja jotenkin taaperosta tulee ajatuksissani "iso" tyttö imetyksen päättyessä. Eihän noita fiiliksiä oikein voi kuvailla, toisaalta hyvin haikeaa, mutta toisaalta taas kaikki varmasti on huomattavasti helpompaa, kun tissi ei ole mukana kuvioissa. Ehkä joskus saamme nauttia taas katkeamattomista yöunistakin.

Töihin palattuani imetyskerrat luonnollisesti vähenivät ja aluksi taapero oli kiukkuisena vailla tissiä heti, kun ilmestyin näköpiiriin. Ennen joulua tosiaan päätimme, että nyt alamme oikeasti tehdä jotain vieroittamisen eteen. Aluksi päätimme, että yritämme pitää päivällä imetyskerrat minimissä. Alku meni vaihtelevalla menestyksellä, välillä tyttö repi kaula-aukkoani heti kun istuin alas ja tuli pieni "tylsä" hetki, mutta nyt heräsin huomaamaan, että tällaista ei enää ole vähään aikaan ollut. Yritin vain saada hänen huomionsa aina muualle ja kertoa, että tissiä saa vasta päikkäreille mentäessä/illalla. Nykyisin taapero ei ole ollut  vailla tissiä, muuten kuin nukahtamistilanteissa ja yöllä. Eli tällä hetkellä tissi on kuvioissa päivällä vain päikkäreille mentäessä, paitsi jos nukutan tytön vaunuihin, saatan illalla huomata, etten ole imettänyt päivällä kertaakaan.

Päiväimetykset ovat siis jääneet melko kivuttomasti pois. Haasteellisimmat hetket vieroituksessa tulevat olemaan pian edessä, kun öihin tulee muutos. Täytynee lähteä siitä, että karsimme ensin kertoja siihen yhteen ainoaan aikaiseen aamuimetykseen. Ajatus olisi edetä kuitenkin pikkuhiljaa ja lapsentahtisesti, vaikka uskon että yöllä joudumme vielä itkuakin kuulemaan. Kunhan ensin pääsisimme siihen kolmeen imetyskertaan, ilta-, aamu ja mahdolliseen päiväunitissiin, karsitaan sitten yksi kerrallaan kertoja pois. Palaillaan asiaan, kunhan on väliaikatietoja mitä päivittää!



Minkä ikäisenä siellä on lopetettu imetys ja kuinka se sujui? :)
  

Jouluasu & ajatuksia alkavasta vuodesta


Vuosi on alkanut flunssaisissa tunnelmissa, kun minulle iski joku sitkeä superpöpö, eikä tämä meinaa talttua millään. Lauantaina pamahti vielä silmätulehdus, joten uudenvuoden työvuorot vaihtuivat sairaslomaan. Neela on toistaiseksi ainakin selvinnyt vain pienellä nuhalla, joka alkaa jo olla parempana. Vaihtuihan se vuosi näinkin, tyhjennettiin viimeisiä joulusuklaarasioita ja hengailtiin kotosalla. 

Nämä kuvat on otettu jouluaattona. Aattona täytti Toni myös pyöreät kolmekymmentä ja käytiin aamupäivällä heidän vanhemmillaan kakkukahveilla. Synttärisankari sai minulta miniloma-lahjakortin Kolille. Sinne olisi tarkoitus lähteä jossakin vaiheessa, kunhan tiedämme tytön pärjäävän ilman tissiä mummun hoidossa. Koli kuulosti kivalta vaihtoehdolta, sinne ei ole kamala matka, joten kaikki aika ei mene autossa, useamman yön ajaksi kun en vielä viitsi tyttöä jättää. Laskettelemaan pysyi ainakin ja lahjakorttiin sisältyy molemmille liput Relax Spa- kylpylään, joka oli todella ihanan ja rauhallisen oloinen paikka, suunniteltu aikuisempaan makuun. Se tuleekin tosiaan sitten olemaan ensimmäinen kerta erossa Neelasta yön yli. 

Tuo punainen neuletunika löytyi Jim&Jillin alerekistä taannoin ja jotain tämän tyylistä olenkin etsinyt. Tähän olisi istuneet vielä yli polven saappaat, mutta sellaisia en harmikseni, ainakaan vielä, omista. Ensi viikolla, keskiviikkona, on tiedossa ensimmäinen koulupäivä! On kyllä jännittävä, odottava ja hyvä fiilis. Alkava vuosi on siis täynnä uuden oppimista ja kevään mittaan työharjoittelua ihan uudenlaisella alalla. Ensi maanantaina sovittiin opettajan kanssa aika henkilökohtaisen opintosuunnitelman tekoon. Äitini tulee hoitamaan Neelaa siksi aikaa ja jos vaikka kouluasian jälkeen ehtisi käymään katsomassa, onko alennusmyynneissä mitään jäljellä. 










































Minulla on tämän kuun loppupuolella kampaaja ja olen miettinyt, että tämä vaalea leikki saattaa olla tässä. Tykkäsin tosi paljon siitä pitkän tukan vaaleasta latvasta, joten jotain blondia voisi jättää edelleen, mutta kyllä tuo ruskea tukka tuntuu enemmän omalta. Näissä kuvissa, kun tuolla alla ja seassa on tummaa ja sitä tuli esiin tämän saparokampauksen kanssa, alkaa jo näyttää vähän omalta itseltä.

Eilen oli flunssan suhteen jo hieman helpompi päivä, vaikka kyllä saa niistää ja yskiä edelleen. Työvuoroja on perjantaille asti ja sitten olisi viikonloppuvapaa tiedossa, pakkaamme taas auton ja lähdemme Neelan mummuloihin. En kyllä muista, milloin olisimme viettäneet vapaaviikonloppua kotona, sekin tässä viikonloppu- ja iltatyössä rassaa, ettei ole paljon tilaisuuksia esimerkiksi lähteä ulkoilemaan, pulkkamäkeen, kaikki yhdessä. Suunnittelimme, että lähiaikoina kävisimme Angry Birds-puistossa, joka sijaitsee Vuokatissa, sinne olisi täältä vain puolen tunnin matka ja olisi kiva nähdä, joko tyttö osaa tuollaisessa paikassa touhuta. Uskon että olisi hänelle mukava kokemus, sen verran kovasti täällä yritetään kiipeillä sohvan nojilla, jopa tv-tasolle on yritetty ponnistella. Pari läheltä piti- tilannetta on sohvalla pelleilyn kanssa ollut, tyttö kiipeää sinne jo itse ja suuntaa käsinojalle räpsyttämään valokatkaisinta, eikä ihan vielä osaa varoa tarpeeksi... 

Tänäkään vuonna en tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia. Ei ne pitäisi minulla kuitenkaan. En oikein tiedä, mitä tältä uudelta vuodelta nyt sitten odottaisi, ajatukset ovat vain siinä opiskelussa ja se on se kai suurin asia. Lomareissuja emme varmaankaan pääse tänäkään vuonna toteuttamaan, lukuun ottamatta sitä Kolin minilomaa. Olisihan se ihana suunnitella ulkomaanmatkaa, mutta tuskin opiskelijabudjetilla mahdollista. Toivottavasti saamme sentään viettää kesälomaa yhtä aikaa. Ihanaa on kuitenkin se, että pimein aika alkaa olla ohitse. Tykkään tosi paljon kevät-talvesta, helmi-huhtikuu, kun on jo valoa ja keväthanget loistaa. Paukkupakkasia en kuitenkaan kamalasti toivo, vaikka parhaillaan tuolla sellainen on ja huomenna ehkä vieläkin kylmempää luvassa.